Eilinen oli varmasti pohjanoteeraus syöpäurani päivistä. Niin huonossa kunnossa en ole ollut varmaan koskaan. Ongelmia oli toki odotettavissa, kun niitä oli jo valmiiksi ja silti piti saada sytosuunnitelma hoidettua ajallaan. Viikonlopun jäljiltä tiputuskäsi lapaa myöten oli edelleen kipeä ja söin siihen vahvaa kipulääkettä ja vahvaa hermosärkylääkettä, jotka vähän veivät kipua pois. Siihen lisättiin sytot tabletteina ja pahoinvointilääkkeet tabletteina. Ei olisi tarvittu kovin kummoista ennustajaa sanomaan, että ei sovi huonomahaiselle. Ei sopinut! Ei todellakaan sopinut! Eilisen päivän ruokasaldo oli kyllä melko lailla nolla ja vointi sen mukainen. Oksetti, heikotti, mahaa poltti, kättä särki... Taas kerran olin siinä tilanteessa, että lasken minuutteja ja odotan, että josko nyt olo lähtisi paremmaksi. Onneksi iltaa kohden vointi parani ja tänään olen jo syönyt ihan vähän oikeaa ruokaakin ja käynyt vähän lenkillä. Heti tuntuu vointi vahvemmalta ja mieli valoisammalta.
Tilanne on nyt sellainen, että tämä oikea käsi on pois tiputuskäytöstä kokonaan. Minulle laitetaan ennen seuraavaa sytosatsia laskimoportti rintaan ja siihen sytot sitten tiputellaan jatkossa. Navelbinea saan jatkossakin tabletteina, sitä ei enää kokeilla suoneen antaa. Sen verran huono oli tuo eka kokeilu. Hartaasti toivon, että hermosäryt häipyvät pikkuhiljaa, kuten niiden pitäisi. En kyllä millään muotoa haluaisi tätä riesaa ja näitä lääkkeitä loppuelämäksi.
Mutta täältä tullaan taas ja nyt aion viettää pari viikkoa ihan tavallista elämää, nauttia helteestä, ulkoilla, syödä hyvin (paino tippui kahdessa päivässä 3 kiloa), touhuilla kotihommia ja käydä pari päivää töissä ensi viikolla. Sitten kesäkuussa palailen taas syöpäjuttuihin, kun on pakko, en yhtään aiemmin! Toivottavasti!!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti