sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Kohti kesää!

Jopas onkin vierähtänyt pitkä aika edellisestä postauksesta! Elämä on ollut taas kovin kiireistä ja olenpa vähän tarkoituksellakin pitänyt some-taukoa tai ainakin vähentänyt netissä notkumista.  Kaiken muun sairausriesan lisäksi tässä keväällä on nimittäin tupsahtanut vielä yksi kiusa. Olen alkanut oireilla älykännyköiden, tablettien ja tietokoneiden äärellä ja myös muista sähkölaitteista saatan saada kunnon jytkyjä.

Niin oudolta kuin se kuulostaakin, niin ihan oikeasti saatan joutua heittämään välillä puhelimen kädestä, kun sattuu, jäytää käsiä niin kovin. Sama juttu tietokoneen hiiren ja tabletin kanssa. Sellainen 10 min. pätkä onnistuu kivutta, mutta pidemmällä käytöllä kivut iskevät taas ja aaltoilevat ympäri kehoa käsistä alkaen. Tämä on tosi ongelmallista töissä, koska opettajana olen Wilman kanssa naimisissa ja muutenkin työtä täytyy osittain tehdä tietokoneella ja tietokoneavusteisesti.

Muutaman kerran olen saanut ihan kunnon sähköiskuja niin, että olen pudonnut polvilleni itkemään kivusta. Sellaisia saattaa tulla auton ovista, astianpesukoneesta, kodinkoneliikkeessä, vaikka en koske mihinkään, leivänpaahtimesta ja koomista kyllä myös mieheni kosketus on kerran aiheuttanut kunnon sähköiskun.

Huomenna menen työterveyteen miettimään, mitä voitaisiin tehdä, että voisin kuitenkin jatkaa syksyllä töitä. Sairauslomalle en millään muotoa haluaisi edelleenkään. Vähän mietityttää, mistä tällaiset oireilut johtuu. Voiko syynä olla lukuisat magneetti ja ct-kuvaukset varjoaineineen? Voiko tämä vielä olla sytostaattien jälkioireita? Vai onko tämäkin seurasta koulun sisäilmaongelmista, jotka jo astman minulle toivat takaisin? Näitä pohditaan siis huomenna työterveydessä ja kesällä sitten syöpäpolilla. Hartaasti toivon, että oireet kesän aikana mökillä häviävät! Että sellaista...

Nyt vielä sinnittelen pari viikkoa töissä ja minimoin kaikenlaisten sähkölaitteiden käytön. Sitten onkin edessä ihana kesäloma! Nyt jos koskaan se tulee juuri oikeaan aikaan!

Ja nyt sattuu käsiin niin paljon, että tämä tarina oli tässä...