Nyt se sitten posti toi taas viestiä sairaalalta. Olisi aika käydä 1-vuotiskontrollissa. Kesä on mennyt niin mukavasti ja nopeasti, etten ole juurikaan ehtinyt syöpäasioita miettiä, mutta nyt ne taas palautuivat mieleen. Kaikki viimekesäiset painajaiset ja koko vuosi hoitoineen. Olen niin kamalan onnellinen, että nyt on nyt eikä viime vuonna samaan aikaan. Ei sitä rumbaa jaksaisi mitenkään, jos tietäisi kaiken, mitä on edessä. Niin hartaasti toivon, että kontrollissa kaikki on ok, eikä mitään poikkeavaa löydy. En todellakaan haluaisi aloittaa taas alusta.
Vointi on ollut oikeinkin hyvä. Mitä nyt kuumat aallot vaivaavat öisin ja nukkuminen on melkoisen surkeaa. Mies ammattilaisena meinasi hoitaa niitä akupunktiolla, mutta ei minun sytoilla myrkytetyt kädet kestäneet edes sitä ensimmäistä piikkiä eli nyt vaan kärsitään hikoiluista. Se on kuitenkin pientä se ja toivottavasti helpottaa sitten joskus.
Nyt yritän keskittyä töiden aloitukseen ja siirtää sairausajatukset sivuun vielä vähäksi aikaa. Palaan niihin sitten, kun kontrolliaika on ja siihen asti elän taas täysillä! (ja toivottavasti sen jälkeenkin .... )
