lauantai 22. heinäkuuta 2017

Ollakko vai eikö olla - siinäpä pulma!

Lääkärissä on taas käyty, enkä tullut yhtään viisaammaksi. Magneettikuva oli epäselvä, siitä ei pystynyt luotettavasti sanomaan, onko pahkurani rasvaa, arpikudosta vaiko uusi syöpäkasvain. Siispä matka jatkuu ensi torstaina ultraan ja ohutneulanäytteeseen. Tuloksista lääkäri soittelee sitten seuraavalla viikolla. Vaikka kuinka yritin tivata lääkärin mielipidettä tilanteeseen, hän ei uskaltanut tietenkään luvata, että syöpäkasvaimesta ei ole kysymys. Varmistetaan ja palataan asiaan sitten. Normaalistihan magneetti on se kaikkein varmin kontrolli, mutta eipä vaan minun kohdalla sekään toimi. Jälleen kerran sain kuulla olevani vähän erikoinen tapaus tälläkin rintamalla. Minua ei voi verrata kenenkään muun sairaushistoriaan. Tiedä häntä, pitäisikö ihan ylpeäksi heittäytyä, kun saa lääkärin suusta kuulla olevansa ainutlaatuinen!

Siispä taas odotan, ensin tutkimusta, sitten lääkärin soittoa. Tuntuu, että koko loma on mennyt odotellessa ja hermoillessa. Kärsivällisyys ei ole minun juttu ollenkaan ja nämä raastavat odotusviikot toisensa perään todellakin koettelevat jaksamistani. Alkaa olla jo sellainen fiilis, että ottaisin jo melkein vastaan sen syöpäkasvaimenkin, kun vaan tietäisin missä mennään. No, ehkä en kuitenkaan...

Kovasti haluaisin nauttia viimeisistä lomaviikoista ihan täysillä, mutta vähän vaikeaa se on. Josko pikkuisen piristystä elämään toisi parin päivän lomareissu Porvooseen ja Haikon kartanoon miehen kanssa. Sitä odotellessa vielä vähän mökkeillään.

lauantai 8. heinäkuuta 2017

10 aihetta kiitollisuuteen

Taas kun magneetti ja kontrollikäynti syöpäpolilla lähestyy, huomaan miettiväni näitä sairausasioita vähän eri tavalla. Normaalielämässä syöpäajatukset tulee ja menee, mutta minun ei tarvitse pysähtyä niihin. Kontrollien edessä on pakko. On ihan pakko vähän kuulostella kehoa ja miettiä, onko kaikki tällä kertaa ok. No sehän on tietysti ihan turhaa. En minä pysty enää tutkimaan edes rintoja ja sen perusteella arvella yhtään mitään. Rasvapahkuroita siellä on, mutta onko ne varmasti rasvapahkuroita vaiko sitä itseään, enhän minä sitä voi tietää ja juuri siksi tämä vaihe on niin hermoja raastavaa!!!

Pessimisti ei pety-asenteella varustettuna mietin jo valmiiksi, miten elämä tulisi menemään, jos pateista löytyisikin syöpää. Ensin leikkaus ja sitten ehkä jotain hoitoja. Varmaankin menisi syksy saikulla. Tosi ärsyttävä ajatus sekin! En vaan uskalla ajatella, että kaikki on varmasti hyvin, silloin putoan liian korkealta ja kovaa, jos ei olekaan. Vähän tällainen marttyyrifiilis on siis päällä ja sitä yritän nyt kovasti kitkeä pois. Palailen tutun psykologini oppeihin. Jos tämä syöpäpirulainen on se valtavan iso miinusmerkkinen asia elämässäni, niin sille vastapainoksi yritän miettiä, mitkä asiat elämässäni on kuitenkin hyvin tällä hetkellä, mistä asioista olen kiitollinen. Keksinköhän kymmenen, yritetään...

1. Mies
Minulla on rehti ja reilu suomalainen mies. Hän ei turhia hössötä, vaan suhtautuu vaikeisiinkin asioihin rauhallisesti ja järkevästi. Hän on minun tukipilarini, joka valitettavasti on saanut niskaansa kaiken pahan olon, mitä minulla on tässä matkan varrella ollut. Ja se ei ole ollenkaan vähän! Siinä hän seisoo kaikesta huolimatta edelleenkin minun vierelläni, ihme mies! Moni olisi jo häipynyt.

2. Lapset
Tyttäreni ovat kalleimmat aarteet, mitä omistan. He ovat fiksuja ja samalla ihanan herkkiä nuoria naisia, jotka enimmäkseen kestävät hössöttävää ja murehtivaa äitiä hyvin. Välillä toki saan kuulla, että ovat jo aikuisia, että huolehtivat itse itsestään. Ihan turhaan sanovat, huolehdin ja murehdin silti.  Onnellisena ja kiitollisena seuraan, miten heidän elämänsä etenee. Toivottavasti saan tehdä sitä vielä pitkään.

3. Vanhemmat
Olen onnellisessa asemassa, kun omat vanhempani ovat molemmat vielä elossa. Vaikka olen jo viisikymppinen, niin tukea elämän vaikeisiin hetkiin löytyy myös heiltä.

4. Ystävät
Olen tosi valikoiva ystävien suhteen. En tarvitse montaa ystävää ympärilleni, mutta ne, joista oikeasti välitän ja joihin luotan, ovat minulle tosi tärkeitä. Olen kiitollinen, että minulla on ystäviä, jotka ovat pysyneet rinnallani, vaikka kaikenlaista on tapahtunut. Heille voin puhua ihan mitä vaan ja heidän kanssa voin tehdä kaikenlaista kivaa.

5. Koti
Uusi ihana koti kaupungissa on minulle tärkein paikka. Täältä en muuta mihinkään, jos ei ole ihan pakko.

6. Mökki
Olen onnellinen, että minulla on kaksi kotia, maalla ja kaupungissa. Mökin laiturilla istuessani, kaikki huolet häviää.

7. Työ
Minulla on työ, josta pidän. Erityisesti nämä kesäkuukaudet ovat opettajan työn ihanuuksia :) Ei vaan, ihan oikeasti pidän työstäni lasten parissa. Ei tunnu pahalta mennä töihin lomankaan jälkeen.

8. Taloudellinen tilanne
En voi todellakaan sanoa olevani rikas, mutta tällä hetkellä minun palkka yhdistettynä miehen tulojen kanssa riittävät meidän elämiseen ihan ok. Välillä voidaan jopa tehdä jokunen matkakin, kun vähän säästetään. On tosi turvallinen olo, kun tietää, että rahat riittää elämiseen, eikä ainakaan sen takia tarvitse omasta kodista lähteä.

9. Liikunta
Olen kiitollinen, että kaiken tämän sairausrumban aikanakin olen pystynyt liikkumaan. Ei ole ollut juurikaan taukoja salilla käymisessä sairastelujen aikana.

10. Hyvä syöpähoito kotikaupungissa
Tämä tuli nyt tänne viimeiseksi, vaikka ehkä sen paikka olisi ihan ensimmäisenä. Harvemmin tulen miettineeksi, miten etuoikeutettu olen, kun minua hoidetaan kotikaupungissani. Nytkin maanantaiaamuna polkaisen pyörällä magneettikuviin. Hoito täällä on ollut koko aika esimerkillistä. En voisi kuvitella, että saisin parempaa hoitoa missään muuallakaan. Olen tosi kiitollinen ihanista lääkäreistäni!

Extra
Olen myös iloinen, että pystyin kirjoittamaan näinkin pitkän postauksen. Aikaa toki meni, kun pieninä palasina kirjoittelin, mutta ihan kamalan sietämätöntä kipua ei tunnu käsissä. JEEE!!!

Eipä ottanut koville keksiä kymmentä kiitollisuuden aihetta ja heti on parempi fiilis, kun mietin myös näitä positiivisia asioita. Siispä haastan sinutkin, joka luet tätä tekstiäni, miettimään omaa elämääsi. Mieti vaikka kolme asiaa, joista olet kiitollinen, jos kymmenen tuntuu paljolta.

Vielä yksi tämän päivän kiitollisuuden aihe: pääsin luontoretkelle ihanan Emman kanssa!