Lääkärissä on taas käyty, enkä tullut yhtään viisaammaksi. Magneettikuva oli epäselvä, siitä ei pystynyt luotettavasti sanomaan, onko pahkurani rasvaa, arpikudosta vaiko uusi syöpäkasvain. Siispä matka jatkuu ensi torstaina ultraan ja ohutneulanäytteeseen. Tuloksista lääkäri soittelee sitten seuraavalla viikolla. Vaikka kuinka yritin tivata lääkärin mielipidettä tilanteeseen, hän ei uskaltanut tietenkään luvata, että syöpäkasvaimesta ei ole kysymys. Varmistetaan ja palataan asiaan sitten. Normaalistihan magneetti on se kaikkein varmin kontrolli, mutta eipä vaan minun kohdalla sekään toimi. Jälleen kerran sain kuulla olevani vähän erikoinen tapaus tälläkin rintamalla. Minua ei voi verrata kenenkään muun sairaushistoriaan. Tiedä häntä, pitäisikö ihan ylpeäksi heittäytyä, kun saa lääkärin suusta kuulla olevansa ainutlaatuinen!
Siispä taas odotan, ensin tutkimusta, sitten lääkärin soittoa. Tuntuu, että koko loma on mennyt odotellessa ja hermoillessa. Kärsivällisyys ei ole minun juttu ollenkaan ja nämä raastavat odotusviikot toisensa perään todellakin koettelevat jaksamistani. Alkaa olla jo sellainen fiilis, että ottaisin jo melkein vastaan sen syöpäkasvaimenkin, kun vaan tietäisin missä mennään. No, ehkä en kuitenkaan...
Kovasti haluaisin nauttia viimeisistä lomaviikoista ihan täysillä, mutta vähän vaikeaa se on. Josko pikkuisen piristystä elämään toisi parin päivän lomareissu Porvooseen ja Haikon kartanoon miehen kanssa. Sitä odotellessa vielä vähän mökkeillään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti