sunnuntai 10. kesäkuuta 2018

Lääkekokeilua

Ajattelin perjantaina, että tästä tulisi tuiki tavallinen ja kiva viikonloppu. Mökkihommia miehen kanssa ja vähän sukulaisten kanssa tarinointia. Ei sen kummempaa. Perjantaina olin täysin kunnossa, mutta sitten tuli lauantai....

Työterveyslääkäri on jo pitkän aikaa patistanut minua kokeilemaan toista hermosärkylääkettä. Käytössä on syksystä asti ollut Gabrion, joka vie särmän kivuilta, mutta ei poista kokonaan. Väsymystä lukuunottamatta se on sopinut minulle oikein hyvin. Se tuli testattua jo viimeisten sytojen aikana, kun yksi vähän tykimpi syto poltti suonen kädestäni aiheuttaen jäätävät hermosäryt. Gabrion oli silloinkin tosi hyvä lääke minulle. Lääkäri oli kuitenkin sitä mieltä, että voisi kokeilla toistakin lääkettä, joka veisi kivut paremmin, eikä väsytä niin paljoa. En oikein innoissani ollut kokeiluajatuksesta. Minä kun tahdon reagoida lääkkeisiin, pieniinkiin määriin suht rajusti ja välillä vähän oudostikin.

Lauantaiaamuna sitten kuitenkin aloitin kokeilun ja nappasin yhden pillerin Duloxetinia. Alkuun ei tuntunut mitään ja ajattelin, että tämähän sujuu hyvin. Leikkasin mökillä nurmikon ja tein vähän puuhommia. Mutta sitten alkoi tuskat. En vaan enää pystynyt virtsaamaan ollenkaan. Siis en yhtään ja tuska vaan yltyi. Lisäksi ilmestyi toiseen käsivarteen nyrkinkokoinen kipeä mustelma ihan omia aikojaan. Jos ei oltaisi oltu mökillä, olisin lähtenyt päivystykseen jo silloin. Yö meni kippuroidessa ja eihän siinä auttanut kuin tulla aamulla kotiin ja päivystykseen, josko täällä viisaammat keksisivät, miten tämä vaiva saadaan hoidettua. Sitä odotellessa... onneksi on vesipullo ja karjalanpiirakat eväänä 😊

Ps. Kolmen tunnin odotuksen jälkeen pääsin lääkärin puheille. Diagnoosi oli lääkkeen aiheuttama virtsaumpi, menee ohi, kun lääke häviää elimistöstä. Lääkkeeksi paljon vettä ja ehdoton kielto jättää loput Duloxetiinit syömättä. Että näin, yhden onnettoman pillerin takia! Toivotaan, että ensi yö on parempi, eikä tarvitse palata sairaalaan.


lauantai 2. kesäkuuta 2018

Lomalla viimeinkin

Kaikkien opettajien koko lukuvuoden ihan paras päivä on tänään. Tänään alkoi kesäloma ja todellakin isolla K:lla. Vaikka kovasti odotinkin lomaa, tänä vuonna loman aloitus oli minulle viime vuosiin verrattuna poikkeava. En olekaan tänään ihan umpiväsynyt, niin väsynyt, etten siis oikeasti jaksa yhtään mitään. Niin totaalisen väsynyt olin erityisesti viime keväänä, että en sitten kesän aikana toipunut siitä väsymyksestä ollenkaan, vaan aloitin koulutyön elokuussa edelleenkin tosi väsyneenä. Siihen kun lisättiin vielä nämä jäytävät kivut, niin ei sen olisi pitänyt olla mikään ihme, että olin sitten jo syyskuussa taas niin väsynyt, että ei ollut muuta vaihtoehtoa, kun jäädä sairauslomalle. Nyt on kuitenkin takana kiva kevät järkevällä työmäärällä osasairauspäivärahan turvin. Ja simsalabim, minä voinkin aloittaa loman pirteänä ja olosuhteisiin nähden hyvävoimaisena.

Kuluneet reilut kymmenen vuotta ovat olleet sairastamisen täyttämiä, ei pelkästään nämä syöpäjutut, vaan jo ennen näitä on ollut paljon kaikenlaista. Kaiken sairastamisen keskellä olen joka välissä halunnut aina kiireesti palata töihin ja vakuuttanut lääkäreille, että parhaiten toivun töissä, ei työt minua rasita. Nyt jälkikäteen on helppo olla viisas, ehkä kuitenkin olisi jo aikaisemminkin pitänyt olla armollisempi itselle ja levätä reilummin. Vakavat sairaudet ja vielä kun niitä pudotellaan samalle ihmiselle useampia ovat raskaita niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Vaikka olisi miten mieluinen työ, se on kuitenkin työtä ja rasittaa aina enemmän tai vähemmän.

Siispä nyt yritän olla viisaampi. Hain Kevalta määräaikaista osakuntoutustukea ja tällä viikolla tuli tieto, että se on minulle myönnetty. Se tarkoittaa sitä, että ensi lukuvuonna opetan vain 13 tuntia viikossa. Se tarkoittaa myös sitä, että saan keskittyä ihan rauhassa niihin tunteihin, tehdä ne tunnit niin hyvin kuin pystyn ja muun ajan huilaan ja keräilen voimia. Tällainen tieto viimeisellä kouluviikolla oli kyllä tosi ihana kesälahja ja sen turvin todellakin pystyn viettämään ihanan kesäloman ilman murhetta syksyn jaksamisista. Ihanaaa!!!