Joulutunnelmissa

Joulu kolkuttelee jo ihan ovella ja nyt minäkin aion jäädä joululomalle. Yleensä jäädään joululomalle töistä tai koulusta, mutta minä ajattelin jäädä joululomalle tästä sairaudesta. Olen toipunut ekasta CEFistä lähes ennalleen, mitä nyt pieniä mahavaivoja vielä on, mutta niitä ei lasketa. Olen seuraavat kaksi viikkoa taas oma itseni ja aion nauttia tästä olotilasta täysillä. Yritän tosissani unohtaa kaikki menneet surkeudet ja tulevat hoidot. Eipä ne murehtimalla miksikään muutu. Paljon tärkeämpää on nyt ladata paljon positiivista energiaa joulusta ja läheisistä ihmisistä, että jaksan edessä olevat kaksi viimeistä hoitoa. Toivottavasti mitään ikäviä ylläreitä ei ole luvassa, jotka pilaisivat suunnitellun joululomani. Välttelen siis ihmisjoukkoja ja flunssaisia sukulaisia parhaan kykyni mukaan.

Huomenna pakataan auto täyteen ruokia ja lahjoja ja otetaan suunta Pohjanmaalle, mökille. Paukkupakkasissa ajellaan varmaankin, mutta sepä ei meitä haittaa. Mökillä olisi luvassa ihana perhejoulu ilman sen kummempia hössötyksiä. Saunotaan ja syödään hyvin ja pari lasia viiniäkin olen luvannut itselleni joulun kunniaksi. Sairauskuvioihin palaan vasta vuonna 2013!!!!

Ihanaa joulua teille kaikille, jotka tätä luette!!

PS. Sairauslomassa on se hyvä puoli, että ehtii tehdä kaikenlaista jouluextraa, esim. näitä karkkikuusia :)

3. päivä Cefin jälkeen

Surkea päivä. Öklö olo yltyi eilen illalla ja yöksi jouduin ottamaan pahoinvointilääkkeen, sama tänä aamuna. Onneksi lääke vie pahoinvoinnin tunteen, mutta sitten toisaalta tuo mukanaan tällaisen vähän epämääräisen, levottoman olon. Heikottaa ja väsyttää, mutta nukuttua ei oikein saa. Syöminen on jäänyt Piltti-purkkien ja hedelmäsalaatin tasolle, mutta eiköhän tälläkin pari päivää selviä.

Arvon tässä ensi yötä, josko selviäisin jo ilman lääkkeitä. Ei siitä mihinkään pääse, että lääkkeellä saa yhden vaivan pois ja tilalle tulee aina jotain muuta. Nyt ei kuitenkaan okseta, mahaa vain polttelee, ehkä vatsansuojalääkkeellä mentäisiin tämä yö, taidan kokeilla.

Summa summarum, en ole oksentanut kertaakaan ja olisiko olo nyt vähän parempi kuin aamulla, ehkä. Kolme pahoinvointilääkettä olen ottanut tähän mennessä, en muuta. Se on kuitenkin aika vähän, jos nyt sitten riittää. Toivottavasti huominen on taas parempi päivä ja siitä lähtisi jo toipuminen joulun viettoon!!

Eka CEF ohi

No nyt se on sitten tiputettu tämä ensimmäinen CEF. Kovasti murehdin jo valmiiksi, miten sen kanssa käy.  Sain pahoinvointilääkkeet tipan kautta ja pikkuannoksen myös kortisoniakin, vaikka sitä ei alun perin pitänytkään antaa. Olivat kuitenkin sitä mieltä, että kortisoni pienenäkin annoksena tukisi sitä, ettei pahoinvointia tulisi. Siihen päälle sitten ne kolme pussia CEFin eri osasia. Paljon siis tuli lääkkeitä yhdelle kerralle.

Nyt on yksi päivä kulunut ja yksi huonosti nukuttu yö. Aika lailla heti alkoi heikotus eilen, kun pääsin kotiin. Mahassa oli myös vähän outo olo. Odottelin, josko tulisi yhtään oksettavaa oloa, sitä varten oli jo valmiina lääkkeet käden ulottuvilla. Sellaista oloa ei kuitenkaan tullut ja niinhän sen piti mennäkin. Tipan kautta annettavien pahoinvointilääkkeiden vaikutusaika kun pitäisi olla kolme päivää. Siitä huolimatta kuuntelin tuntemuksiani aivan hermoheikkona ja nukuinkin vati sängyn vieressä. Heräilin vähän väliä, söin suolakeksejä ja join vettä.

Nyt yritän syödä pikkuannoksia vähän väliä, ettei maha pääsisi tyhjäksi. Edelleenkään ei okseta, vaikka muuten vähän kummallinen olo onkin eli lääkkeisiin en ole koskenut. Aika ihanaa kyllä taxoihin verrattuna, että maut on pysyneet samana eikä mitään luu- tai lihaskolotuksia ole tuntunut. Toivon niin hartaasti, että tämä menisi nyt suht helpolla, ettei huomenna alkaisi mitään älyttömiä öllötyksiä, mutta sen näkee sitten. Palaan asiaan myöhemmin!!

Juhlan aihetta

Viimeisen taxon kolotukset on taas kärsitty ja olo on ihan normaali. Mitä nyt vähän väsyttää, mutta se nyt ei ole mitenkään poikkeavaa. Viikonloppuna juhlittiin isäni 75v.-päiviä. Oli mukava saada kasaan koko lähipiiri. En ole pitkään aikaan tavannutkaan siskoa ja veljeä ihan kasvotusten. Puhelimessa ja facebookissa on juteltu, mutta ei se ole sama asia. Päivänsankari oli vilpittömän iloinen kaikista huomionosoituksista ja tuli itsellekin tosi hyvä mieli, että saatiin juhlat järjestettyä. Jokainen meistä kantoi oman kortensa kekoon ja yhdessä tekemällä kaikki sujuu niin helposti ja kivasti.

Olen jo tässä itsekin miettinyt juhlien järjestämistä. Olen nimittäin sitä mieltä, että kun viimeinenkin syto on ohi (herceptin- hoitoja ei lasketa), niin olen kyllä juhlat ansainnut. Mikä voisi olla sen parempi juhlan aihe, kuin näiden kidutushoitojen loppuminen? Taidan järjestää oikein juhlasuman. Yhdet täytyy pitää Hesassa hyvän ystävän kanssa, yhdet omalla perheellä täällä, yhdet täällä olevien ystävien kanssa ja tietty yhdet juhlat vielä vanhempien ja sisarusten kanssa. Siinähän sitä riittää kevättalvelle ohjelmaa!

Jotenkin nyt alkaa tuntua siltä, että täytyy ihan oikeasti olla jotain kivaa odotettavaa, että nämä viimeiset kolme hoitoa jaksaisi kunnialla läpi. Nyt palkitsen itseäni hoitojen välissä aina ravintolareissuilla ja muutenkin hyvällä ruualla. Syöminen kun on se kaikkein kurjin juttu näiden hoitojen kanssa. Saapi nähdä, miten paljon kiloja kertyy sitten keväällä, kun hoitoja ei enää ole...

Nyt aurinko paistaa ja pakkasta on melkein 20 astetta. Ulkona on niin kaunista, että on ihan pakko lähteä pienelle happihyppelylle.