Lähdinpä kerrankin tosi levollisin mielin uuteen lukuvuoteen. Tällä kertaa tiedän, että työtaakka pitäisi olla kohtuullinen. Tunteja on vain 13 viikossa ja vain neljänä päivänä. Olen melko varma, että jaksan ja selviän, siispä stressiä ei ole. Eihän se silti aivan putkeen mennyt tuo ensimmäinen koulupäivä lasten kanssa. En päässyt kuin koulun rappusiin, kun silmissä välähti salamat ja mikäs muu se sieltä tupsahtikaan ilokseni kuin migreeni. Aikaa oppilaiden tuloon oli siinä vaiheessa 15 min, Onneksi oli särkylääkkeet repussa ja sain ne heti otettua. Sitten lähtikin sahalaidat niin rajusti välkkymään, että nippa nappa löytyi rehtorin numero kännykästä ja sain välitettyä viestiä, että tarvitsen apua ja aika lailla heti. Onneksi ihana ohjaajamme saapui pelastavaksi enkeliksi ja saatteli minut kirjaston säkkituoleille huilaamaan ja otti lapset vastaan. Puoli tuntia siinä meni, kun sahalaidat hellitti ja jäi vain jäätävä päänsärky. Sen kanssa kipsutin sitten lapsia tervehtimään. Surkea avaus siis vuodelle!! Sitkuttelin koulupäivän läpi ja loppupäivä menikin kotona taas aivan koomassa torkkuessa.
Onneksi syöpäkontrolli sentään sujui hyvin, sillä saralla kaikki siis kunnossa. Jos ei mitään yllättävää tule, niin seuraavan kerran vuoden päästä ja nyt luovutaan magneetista. Mammografia ja ultra riittää nyt minullekin. Syöpälääkärin vastaanottoa en tällä kertaa ehtinyt hermoilla ollenkaan. Edellinen päivä meni nimittäin tyttären Tampereen muutossa. Ei sielläkään kaikki mennyt ihan putkeen. Tuli todistettua, että Ikeakin voi olla vaarallinen paikka. Tytär iski ukkovarpaansa pyöröovien lattiaritilään sillä seurauksella, että varpaan pää silpoutui aika mukavasti ja verta tuli ihan reilusti. Ja tämä tapahtui sen ainoan kerran, kun olen liikkeellä ilman edes nenäliinapakettia. Onneksi löytyi henkilökunnalta ensiapupakkaus ja saatiin varvas paikattua ja Ikean kierros tietenkin tehtyä! :) Toivottavasti tyttären opiskelu-ura fysioterapeutiksi Tampereella alkaa huomenna vähän paremmin!