sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Uusi koti kutsuu

Niin siinä vaan kävi, että meillä on nyt uusi koti. Tai jos ollaan ihan tarkkoja, koteja on vielä vähän aikaa kaksi tai kolme, jos mökkikin lasketaan. Jo ennen joulua mies tuli tohkeissaan töistä ja kertoi, että työkaverinsa on myymässä edesmenneen äitinsä asuntoa aivan meidän nykyisen vuokra-asunnon läheltä. Kävimme asuntoa katsomassa ja kiireesti ennen Thaimaan reissua teimme siitä tarjouksen. Joululoman aikana ei myyjistä kuulunut kuitenkaan mitään ja tuumailimme, että eivät ehkä sitten kuitenkaan ole myymässä asuntoa. Reilu viikko sitten asia tuli pöydälle uudestaan ja korotimme hieman tarjousta ja siitä sitten asiat etenikin vauhdilla. Hinnasta päästiin yksimielisyyteen ja eilen jo saatiin avaimet käteen, vaikka kauppakirjan allekirjoitus on vasta ensi perjantaina.

Että nyt ollaan sitten kohta taas asunnon omistajia. Johan tässä vuosi menikin vuokralaisena ja vaikka se vaivatonta onkin, eikä vuokra-asunnossakaan todellakaan ole mitään vikaa, vuokran maksu se alkoi meitä pikkuhiljaa tympiä. Samalla rahalla lyhennämme ihan kivasti oman asunnon lainaa. Ensin kuitenkin tehdään uuteen kotiin täydellinen pintaremontti: lattiat, seinät, keittiö, kylppäri, parvekkeen lasitus. Ja sitten vasta, maaliskuun lopulla, muutetaan taas. Tällä kertaa toivottavasti sitten tooosi pitkäksi aikaa!

Tässä ihanan muutoksen äärellä minuun hiipii taas se ikävä pelko. Onko asiat nyt liian hyvin? Olenko varmasti terve? Onko epämääräiset mahaoireet, hengen ahdistukset tai selkäkivut oireita syövän paluusta ja leviämisestä? Tiedän, että ihan tavallisillakin, terveillä ihmisillä on välillä kaikenlaisia kolotuksia. Ei kannattaisi liikaa kuunnella kaikkia vaivoja. En kuitenkaan uskalla iloita liikaa, etten vaan taas tule kolinalla alas.

Mutta ei voi mitään, tällä hetkellä olen kuitenkin tosi onnellinen ja intoa puhkuen revin tapetteja uuden kodin seiniltä. Samalla hiljaa mielessäni niin hartaasti toivon, että kaikki sujuu hyvin, että ihan oikeasti saan nauttia uudesta ihanasta kodista vielä monta vuotta. Ja mikäs tässä on nauttiessa, kun näkymät on tällaiset. Järvi näkyy parvekkeelta nytkin!

perjantai 6. tammikuuta 2017

Lomakuulumisia

Ihana kolmen viikon loma vetelee nyt viimeisiään, nyyh! Kaksi viikkoa kului Thaimaan auringon alla  Hua hinissa ja olipa kerta kaikkiaan erityinen joulu. Ei huolia ruokatarjoiluista ja leipomisista lahjoista puhumattkaan. Ihan vaan oltiin ja nautittiin auringosta, ihanista rannoista, hyvästä ja halvasta ruuasta ja erityisesti meidän ihanasta vuokrakodista. Huvila, jonka olimme vuokranneet suomalaiselta pariskunnalta sijaitsi n. 7 km päässä kaupungin keskustasta ja rannalta ja sitä etäisyyttä vähän etukäteen murehdittiin, mutta aivan turhaan. Kun päivä pyörittiin rannan vilinässä ja kaupungin markkinakaduilla, oli tosi ihana palata "oman kodin" rauhaan.

Thaimaa yllätti minut monellakin tapaa, lähinnä positiivisesti. Rannat oli tosi siistejä, meduusoja oli rannoillakin, mutta ei mitenkään valtavasti, että se olisi rannalla liikkumista häirinnyt. Rantahiekka oli aivan ihanan pehmeää ja siellä tulikin useampikin kilometri tallusteltua. Ihmiset oli kauttaaltaan tosi ystävällisiä, mutta ei yhtään tunkeilevia, edes markkinakaduilla. Hintataso oli tosi alhainen. Ensimmäisenä iltana meidän neljän hengen ruokailu ravintolassa maksoi 510  bahtia eli noin 14€.  Yllättävää sen sijaan oli, miten huonosti ihmiset puhuvat englantia. Edes ison kauppakeskuksen elektroniikkaliikkeestä ei löytynyt yhtään myyjää, joka olisi osannut puhua englantia. No, hyvin onnistui pre paid-liittymän osto ilman yhteistä kieltäkin. Jotenkin ajattelisi, että kouluissa kannattaisi panostaa englantiin, koska turismi on niin suuressa roolissa siellä.

Se,  mikä Thaimaan matkailussa on se kurjin juttu, on nuo 10 tunnin lennot. Mennessä meni paremmin, kun lento oli yöllä. Silloin pystyi koneessakin vähän nukkumaan ja toipuminen aikaerosta meni päivässä. Tullessa olikin sitten tiukempaa. En nukkunut koneessa yhtään ja heräilin vielä monta päivää aamulla neljän viiden paikkeilla.Thaimaan kello kun on 5 tuntia meidän aikaa edellä. En mitenkään olisi ollut päivän toipumisella vielä työkuntoinen. Ensi kerralla otan suosiolla unilääkkeen, että rytmi korjaantuu nopeammin.

Uuden vuoden päivänä ajeltiin tänne mökille ja täällä on vietetty sitten jälkeisjoulua sukulaisten kanssa ja juhlittu vanhemman tyttären notaariksi valmistumista. Ja värjötelty yli 20 asteen pakkasessa. Aika hurja harppaus +30:sta -20:een. No, kaikkeen tottuu! Lisää puita vaan takkaan, niin ei tule kylmä!

Ettei menisi ihan liian mukavaksi nämä lomakuulumiset, niin eilen soitti neurokirurgi Kuopiosta pään magneetin tuloksista. Totesi vaan hyvin yksioikoisesti, että leikkaupaikalle ei ole tullut uusiutumaa, mutta seurataan vielä tuota toista meningeomaa magneetilla kahden vuoden päästä. Minä hiukan järkyttyneenä huokaisin, että mikä ihmeen toinen meningeooma? On kuulemma ilmeiseti alunperinkin ollut myös toinen kasvain, parin millin kokoinen. Siitä vaan ei edellinen lääkäri kolme vuotta sitten ole katsonut asialliseksi minulle mainita, vai oliko sitä edes huomannutkaan. Nyt soittaja oli sama ihana lääkäri Fraunberg, joka minut 5 vuotta sitten leikkasikin ja hän tekee perusteellista työtä, se tuli taas huomattua. Siispä ei tullut lopputilinpäätöstä tähänkään vaivaan vielä. Kai se vaan on nieltävä, että nämä sairaudet minulla on ja pysyy ja niiden kanssa on vaan elettävä. Eli taas edessä pään nollaus, otetaan tämä asia pöydälle sitten seuraavan kerran kahden vuoden päästä.

Tässä vielä muutama reissukuva, josko lämmittäisi ihan vaan katsella niitä.