Ranskan kotini on suomalaisen eläkeläispariskunnan talvikoti. He ovat nyt Suomessa ja asunto minun käytössäni. Sijainti on tosi kiva, Antibesin kaupungin ja Juan les Pinsin rantakohteen välimaastossa. Molempiin on kävelymatka. Nizza on tunnin bussimatkan päässä. Asunto on hauska, vähän boheemi perusranskalainen pienillä suomalaismausteilla höystetty viidennen kerroksen kaksio. Hissiä ei talossa ole, joten päivittäinen pakaratreeni tulee hoidettua rappuja ramppaamalla. :)
Viime viikko olikin sitten vähän poikkeava. Yksi syy viettää kuukausi Ranskassa oli oppia puhumaan ranskaa paremmin. Siksi ilmoittauduin täällä viikon kielikurssille. Kurssi oli ihan ok, varsinkin yksityistunnit open kanssa. Pakko oli vaan yrittää selvitä ranskalla, kun opettajat ei puhu englantia ollenkaan. Eniten toki kieltä olen oppinut ihan vaan asioimalla kaupoissa ja ravintoloissa. Lisäksi olen tehnyt omia iltaopiskeluja, kun minulla tätä aikaa nyt on.
Vajaan kahden viikon yksin olon jälkeen tuntui tosi kivalta, kun isäni ja veljeni tulivat viikonlopuksi tänne. Vierailimme Picasso-museossa, ajelimme vuoristossa ja kävimme Nizzassa. Miehet päättivät vierailunsa naisten jalkapallon mm-kisojen Ruotsi-Thaimaa-otteluun. Huomenna tuleekin sitten mieheni tänne reiluksi viikoksi ja ympäristöön tutustuminen jatkuu.
Summa summarum, hyvin olen pärjännyt ihan yksin, vaikka pakko tunnustaa, että kokonainen kuukausi täällä yksin olisi ollut minulle liian pitkä aika. Niin ihana kuin täällä onkin olla ja nauttia ihanasta Etelä-Ranskan säästä, nyt on ihan kiva nauttia näistä maisemista yhdessä mieheni kanssa.
A bientot!
Hei, miten jakselet?
VastaaPoista