maanantai 26. marraskuuta 2012

Odottavan aika on niin pitkä

Viikonloppu sujui toipuessa ja toipuminen jatkuu edelleenkin. Jalat on ihan makaronia  ja olo melkoisen heikko. En tiedä uskallanko jo sanoa ääneen, mutta nyt taisin kuitenkin selvitä mahan kanssa vähän helpommalla, toivottavasti ei pahene tästä. Jotain aina oppii matkan varrella omasta elimistöstään, jota sitten vähän pystyy hyödyntämään. Nyt vaan aloitetaan taas alusta, kun alkaa CEFit. Yhtään enempää tätä lajia en olisi kyllä huolinutkaan, kuten on tullut jo moneen kertaan todettua.

Heräsin viikonloppuna huomaamaan, että jouluhan on jo aivan lähellä. Kuukauden päästä itse asiassa jo ohi. Siispä astelimme eilen lelukauppaan ostamaan joululahjaa ihanalle 8kk kummipojalle. Eipä ole tullut lelukaupassa vierailtuakaan moneen vuoteen. Niin paljon kaikkea kivaa olisi löytynyt! Mukaan tarttui hyötylahja Taaperokärryt ja vähän muutakin mukavaa. Toivottavasti kelpaa herralle, meillä ainakin oli hauskaa ostoksilla! Lelujen seassa unohtui oma surkea olokin vallan mainiosti.

Tänä vuonna tuo joulun odotus jää minun kohdallani aivan toisarvoiseksi. En odota oikeastaan joulua, vaan odotan kuin kuuta nousevaa sitä päivää, jolloin sytohoidot on ohi. Jos kaikki menee suunnitellusti, se olisi aika lailla kahden kuukauden päästä. Kaksi niin pitkää kuukautta joihin mahtuu varmasti ikäviäkin päiviä mukaan. Toivottavasti kuitenkin enemmän suht normaaleja. Aikaisemmin sitä on välillä harmitellut, kun aika kuluu niin nopeasti. Nyt toivoisin vain, että saisin aikakoneen, joka heittäisi minut vauhdilla kahden kuukauden päähän. Siinä olisi minulle joululahjaa ihan tarpeeksi. Se taitaa olla mahdoton toive, niinpä keräilen taas voimien rippeitä ja sinnittelen ihan itse päivästä toiseen. Huominen päivä on kuitenkin taas yksi päivä eteenpäin.

perjantai 23. marraskuuta 2012

Taas toivutaan...

Keskiviikon viimeinen taxo-herceptin-hoito sujui entiseen malliin ihan ok. Hoitopäivässä ei tosiaankaan ole mitään valittamista. Tämä oireilu vaan alkaa nyt näköjään aina vain aikaisemmin. Jo eilen olin ihan pois pelistä. Väsyttää, kuvottaa ja jo vähän särkeekin paikkoja, vaikka kortisonien pitäisi vielä vaikuttaa. Kauhulla odotan viikonloppua, joka yleensä on ollut se pahin aika. Makumuutokset on tietty päällä ihan täysillä, mutta silti yritän syödä vähän väliä jotain, se helpottaa tuohon öklötykseen, lääkkeitä en viitsisi siihen ottaa. Tällä hetkellä parasta tuntuisi olevan voileipäkeksit ja Gefilus-kiisseli. Niitä siis kehiin.

Edellisen taxon jälkeen oli tosi kurjat fiilikset ja silloin jopa mietin koko tämän sytohoidon järkevyyttä ihan tosissani. Jos tämä on vaan varmistelua, niin pärjäisinkö ihan yhtä hyvin pelkällä Herceptinillä, joka ei aiheuta näitä fyysisiä ja psyykkisiä oireita juurikaan? Lääkärin kanssa juteltuani päädyin kuitenkin jatkamaan hoidot loppuun suunnitellusti. Olenhan jo sentään puolessa välissä. Tässä päätöksessä pysyn, jos ei CEFin kanssa tule mitään aivan järisyttäviä oireita. En kuitenkaan uskalla ottaa sitä vastuuta, että jättäisin hoidot puolimoisiin ja syöpä iskisi uudestaan sen takia. Kyllä tässä nyt vaan on pelattava järeällä kalustolla, että tämä sairastaminen jäisi tähän yhteen kertaan. Sehän se tavoite on, mihin minä täysillä uskon pääseväni ja sen eteen tulen tekemään kaikkeni.

Vaikka nyt taas rutkutan ja valitan kaikkea mahdollista, niin kyllä täältä taas noustaan. Yritän tsempata ja touhuta sen verran kuin vain suinkin jaksan täällä kotona. Mitä enemmän keksii muuta ajateltavaa sen parempi. Siispä nyt pikkuhappihyppelylle ja sitten Georgia Rule-elokuvaa kehiin, ehkä katson tyttöjen kanssa myös vähän Pientä Merenneitoa. Olkoon se tämän päivän energiahoito!!!

tiistai 20. marraskuuta 2012

Kolmannen hoidon mietteitä

Kolmas Taxo-Herceptin hoito olisi sitten edessä huomenna. Taas täytyy kuitenkin ensin jännittää tämä iltapäivä, ettei vaan veriarvoissa olisi mitään huomautettavaa, joka estäisi hoidot. Toivottavasti ei. Vähän epämääräisin ajatuksin olen huomiseen hoitoon menossa. Viime kerralla olin tosi reipas, kun ekan hoidon oireet meni suht kivuttomasti ohi. Toinen kerta oli kuitenkin jotenkin raskaampi. Erityisesti maha oireili enemmän ja nyt oli myös psyyke tosi kovalla koetuksella. Ajatukset lenteli ihan miten sattuu ja missä sattuu, vähän pelottavissakin asioissa. Nukuin tosi huonosti ja silloin kun nukuin, näin inhottavia ja ahdistavia unia, joiden jäljiltä heräsin edelleen väsyneenä.

Siispä nyt olen ihan oikeasti joutunut tekemään töitä, että saisin itseni taas positiiviselle mielelle ja ennen kaikkea motivoitua siihen, että hoito on minulle hyväksi. Huomisen jälkeen olen kuitenkin jo puolessa välissä näitä hoitoja ja se on totta kai hieno juttu!! Psykologin kanssa juttelin myös tuntemuksistani ja hänellä olikin hauska ehdotus noille ensi viikonlopun "kidutuspäiville", jolloin en oikein jaksa mitään ja joka paikkaan sattuu. Hän ehdotti, että katselisin Disneyn piirrettyjä elokuvia. Niissä on kuulemma oikein hyvä energia ja samalla ajatukset suuntautuu ihan muihin juttuihin kuin omiin kolotuksiin. Tässä tuleekin kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Siirrän samalla kertaa tyttöjen vanhoja VHS-elokuvia dvd:lle. Homma mikä on pitänyt tehdä jo kauan aikaa sitten. Saapi nähdä tehoaako tämä energiahoito minuun!

maanantai 12. marraskuuta 2012

Lääkärin puheilla

Tänään soitti sitten lääkäri kuvausten tuloksista. Vaikka kuinka olin psyykannut itseäni, että kaikki on ok, niin aivan hurja jännitys iski päälle, kun puhelua odottelin. Kaikenlaisia asioita ehti käydä mielessä. Lääkäri oli tällä kertaa oikein selväsanainen nainen, jolla ei ollut mihinkään kiire, vaan vastaili kaikessa rauhassa minun kysymyksiini. Kuvaukset antoivat puhtaat paperit, mitään ylimääräistä ei näkynyt missään eli syöpä ei ollut levinnyt mihinkään muualle. :) Se oli niin iso helpotus, että meinasi ihan itku päästä kesken puhelun. Kaikki on siis siltä osin ok.

Kyselin myös patologin lausunnosta, jota edellinen lääkäri ei ollut ehtinyt minulle selittää mitenkään. Sen perusteella kasvaimeni oli kyllä aggressiivinen, mutta saatiin kokonaan pois. Murehdin vähän, mahtaako osapoisto olla riittävä vai olisiko pitänyt kuitenkin poistaa koko rinta. Lääkärin mukaan se riittää yhdistettynä sädehoitoon. Osapoisto ja sädehoito yhdessä antavat hänen mukaansa saman tuloksen kuin kokopoisto. Tämä minun on nyt sitten vain uskottava ja lopetettava tämänkin asian murehtiminen.

Seuraavaa taxoa varten ei löytynyt lääkäriltäkään sen kummempia apukonsteja kuin mitä jo nyt on käytössä. Täytyy siis vain kärsiä vielä tuo viimeinen kerta. Vatsaongelmat johtuu kuulemma osittain myös kortisonista, jota tulee suurina määrinä tämän taxon kanssa. Seuraavissa kolmessa CEF-hoidossa kortisonit jää sitten pois eli voisi odottaa, että vatsan limakalvot ei joudu niin koville - hope so!

Näin siis rautaisannos sairaustietoutta, seuraavan kerran puhelen lääkärin kanssa vasta joulun jälkeen, jos ei mitään kummallista tule. Silloin suunnitellaankin jo sädehoitojaksoa. Niin se vaan tämä aika menee ja kaikki ikäväkin loppu aikanaan. Sitä odotellessa nautiskelen taas näistä "terveistä" päivistä.

perjantai 9. marraskuuta 2012

Suht koht normaalia elämää

Nyt alkaa taas aurinko paistaa tähänkin risukasaan. Maha on jo melko hyvässä kunnossa ja muutenkin olo suht koht normaali. Seuraavaan kahteen viikkoon en valita mistään!!! Keskityn vain nauttimaan tästä normaaliajasta niin hyvin kuin vain suinkin pystyn, että jaksan vielä viimeisen Taxo-rutistuksen. Ja jaksanhan minä, vaikka maanantaina vielä olin valmis melkein lopettamaan koko hoidot, niin toivottomalta olo tuntui. Nyt taas on mieli korkella ja taistelutahto viritettynä. En aio antaa piiruakaan periksi tälle taudille. Myrkytetään nyt kunnolla kaikki mahdolliset syöpäsolut pois. Kestän kyllä!!!

Eilinen jo sujui mukavissa merkeissä, kun sain ihanaa seuraa Pohjanmaalta. Omat vanhemmat tulivat kurkistamaan, miten huonossa kunnossa oikein olen, kun taisin vähän reippaasti valittaa vointiani alkuviikosta. Piristävä seura teki tehtävänsä ja olo parani hetkessä. En tainnutkaan olla niin huonossa kunnossa kuin kuvittelin. Tänään jatkoin piristystempauksia ja vein abityttäreni kaupunkilounaalle. Olipa ihana lounashetki hyvässä seurassa, hyvän ruuan parissa ja ennen kaikkea pois täältä kotoa, missä olen nyt viimeisen viikon ollut ihan jumissa.

Taas kerran on tullut todistettua tällä viikolla, miten valtavan suuri merkitys henkisellä hyvinvoinnilla on tässä rumbassa. Kun mieli on maassa, niin kaikki kivut ja säryt tuntuvat suhteettoman suurilta ja koko tilanne toivottomalta ja mahdottomalta. Usko omaan jaksamiseen ja hoitoihinkin horjuu ja kaikki on yhtä suurta harmaata sotkua, josta ei pääse ulos. Sitten taas, kun pystyy näkemään pienenkin valonpilkahduksen, niin hetkessä sitä kasaa itseensä ihan mahdottomasti energiaa jaksamaan melkein mitä vaan. Nyt on siis aika taas tankata postiivista energiaa, että jaksaisin kahden viikon päästä seuraavan notkahduksen. Se tulee kyllä, tiedän sen, mutta yritän uskoa, että sieltäkin taas noustaan.


maanantai 5. marraskuuta 2012

Viikonlopun kurjuuksia

Ehdin jo sanoa aikaisemmin itseäni yllättävän terveeksi ja hyvävoimaiseksi, ei olisi pitänyt!  Tämä viikonloppu oli  nimittäin tosi kurja. Kurjin koko sairausaikana. Luita ja lihaksia särkee ja maha on on ihan romuna. Nukkuminen aivan onnetonta. Silloin kun sattuu suurin piirtein joka paikkaan, on tosi vaikea tsempata itseään ajattelemaan, että tämä menee ohi, vain pari päivää, kyllä se siitä. Henkistä kanttia kysytään todellakin, että jaksaisi ajatella positiivisesti, kun tuntuu, että maha suolineen on ihan tulessa, jalat ihan hapoilla ja ei meinaa edes pystyssä pysyä. Viimeksi nämä surkeudet tuli eri aikaan, nyt viikonloppuna iski kaikki kerralla. Makumuunnokset suussa oli pikkujuttu kipujen rinnalla.

Tämäkin kurjuus alkaa kuitenkin helpottaa, kyllähän minä sen tiesin. Odottavan aika on vaan niin pitkä! Vähän apuja vatsavaivoihin löytyi kiinalaisesta lääketieteestäkin - kaikkea pitää kokeilla! :) Viisas isäni oli löytänyt aiheeseen liittyvän kirjan ja vinkkasi kokeilemaan hirssipuuroa, jonka pitäisi rauhoittaa vatsaa. Ja minähän kokeilin, mitään hävittävää kun ei ole. Uskomatonta mutta totta, nyt on paljon parempi olo. Jatkan siis kiinalaisilla linjoilla... Tästä on suunta taas ylöspäin, niinhän se on. Nyt nautin taas näistä parista viikosta ennen seuraavaa kidutusta. Siihen on onneksi vielä kaksi viikkoa, turha murehtia vielä.

lauantai 3. marraskuuta 2012

Lepäilyä hoidon jälkeen

Eilinen kuvausreissu meni ihan hyvin, ehdin vessaan ajoissa. :) Nyt täytyy vaan sitten odotella pari viikkoa, että lääkäri soittelee tuloksista. Toivottavasti kaikki on ok. Ainakin hoitajan mukaan nämä kuvaukset ovat rutiinia, että on sitten jotain mihin myöhemmin voidaan verrata. Aikainen aamuherätys jätti jälkensä ja kun en saanut kattoremontin vuoksi nukuttua päivällä, olo oli kyllä aika kehno, kun kuljetin toista tytärtä poliisilaitokselle mopolupahakemusasioissa ja toista lääkäriin lihasrevähtymän vuoksi. Selvittiin kuitenkin niistäkin. Ihmeesti sitä vaan ihminen venyy, kun vaan päättää hoitaa tietyt hommat, hyvä niin.

Eilen illalla väsymys iski sitten oikein kunnolla päälle. Nukuin kyllä yöllä ihmeen hyvin, mutta tämä väsymys ei mene ollenkaan ohi, jalat painaa varmasti tonneja. Yläkertaan siirtyminen on tosi iso urheilusuoritus. Siksi linnottaudunkin tähän sohvan mutkaan kirjan, tietokoneen ja telkkarin kaukosäätimen kanssa. Eihän minun tarvitse tehdä yhtään mitään kuin toipua taas pari päivää!!! Aika teräsnaisia ovat kyllä ne, jotka tässä olotilassa raahautuvat töihin, ei minusta olisi siihen, ei niin mitenkään. Onneksi ei tarvitse edes yrittää.

Maut suussa on taas ihan mitä sattuu. Eilen yritin sinnikkäästi syödä kuppikanakeittoa, mutta kyllä se vaan on niin pahaa, että ei pysty. Kun muukin perhe jo yökkäili pelkästä hajusta, oli parempi kaataa keitot roskiin. Palaan taas puurokantaan, haitanneeko tuo mitään jos en pariin päivään syö kuin puuroa ja mustikkakiisseliä!

Parempia päiviä taas odotellessa....

torstai 1. marraskuuta 2012

Hoito nro 2 ohi

En osaa sanoa, mistä mahtoi johtua, mutta jännitin tätä toista hoitoa melkein enemmän kuin ensimmäistä. Yöuni jäi tosi vähiin ja jo valmiiksi väsyneenä ajelin sairaalalle. Tällä kertaa ei ollutkaan kuskia käytettävissä. En ehtinyt edes istua alas, kun hoitaja otti minut vastaan ja ohjasi petipaikalle. Taas kävi niin, että sympattinen ja empaattinen hoitaja vei minulta kaiken jännityksen ja sain ihan levollisin mielin makoilla tuon parituntisen lääkkeiden valuessa suoneen. Tälläkin kertaa hoitaja istui vieressäni, kun Taxotereä tiputeltiin. Vielä toisella kerralla on mahdollisuus siihen, että allerginen reaktio iskee päälle. Siksi tuntui tosi turvalliselta, kun hän tarkkaili minua ja jutteli mukavia.

Autoilu kotiin sujui ihan hyvin, en ollut heikko, enkä pahoinvoiva tälläkään kertaa. Väsytti kyllä illalla enemmän kuin ekan hoidon jälkeen. Johtui kyllä varmaankin osittain huonoista yöunista. Nyt on yö nukuttu ihan hyvin, mutta väsynyt olen kyllä edelleenkin. Makumuunnokset suussa tekee taas tuloaan ja siksi on vähän öklö olo. Mutta kolotukset ei ole vielä iskeneet, hyvä niin. Lauantaina varmaakin on jo toinen tilanne, mutta pari päivää kyllä kestää niitäkin. Täytyy yrittää ottaa rennosti tämä päivä. Hairspray-dvd odottaa tuossa katselua ja illalla pyörähdän pikaisesti hyvän ystävän luona iltateellä. Sellaiset kyläilyt enemmänkin piristää kuin väsyttää.

Huomenna sitten taas sairaalalle heti aamusta. Tekevät alustavat tietokonekuvaukset vatsan alueesta. Tuskallinen aamu tiedossa. Joudun juomaan tunnissa litran vettä ja siihen päälle 15 minuutin kuvaus ilman vessakäyntejä. Täytyy kyllä metsästää lähin vessa jo valmiiksi ettei käy köpelösti!! :) Toivottavasti kuvaus onnistuu eikä löydy mitään ikävia yllätyksiä. Peukut pystyyn, että ei!!!