Keskiviikon viimeinen taxo-herceptin-hoito sujui entiseen malliin ihan ok. Hoitopäivässä ei tosiaankaan ole mitään valittamista. Tämä oireilu vaan alkaa nyt näköjään aina vain aikaisemmin. Jo eilen olin ihan pois pelistä. Väsyttää, kuvottaa ja jo vähän särkeekin paikkoja, vaikka kortisonien pitäisi vielä vaikuttaa. Kauhulla odotan viikonloppua, joka yleensä on ollut se pahin aika. Makumuutokset on tietty päällä ihan täysillä, mutta silti yritän syödä vähän väliä jotain, se helpottaa tuohon öklötykseen, lääkkeitä en viitsisi siihen ottaa. Tällä hetkellä parasta tuntuisi olevan voileipäkeksit ja Gefilus-kiisseli. Niitä siis kehiin.
Edellisen taxon jälkeen oli tosi kurjat fiilikset ja silloin jopa mietin koko tämän sytohoidon järkevyyttä ihan tosissani. Jos tämä on vaan varmistelua, niin pärjäisinkö ihan yhtä hyvin pelkällä Herceptinillä, joka ei aiheuta näitä fyysisiä ja psyykkisiä oireita juurikaan? Lääkärin kanssa juteltuani päädyin kuitenkin jatkamaan hoidot loppuun suunnitellusti. Olenhan jo sentään puolessa välissä. Tässä päätöksessä pysyn, jos ei CEFin kanssa tule mitään aivan järisyttäviä oireita. En kuitenkaan uskalla ottaa sitä vastuuta, että jättäisin hoidot puolimoisiin ja syöpä iskisi uudestaan sen takia. Kyllä tässä nyt vaan on pelattava järeällä kalustolla, että tämä sairastaminen jäisi tähän yhteen kertaan. Sehän se tavoite on, mihin minä täysillä uskon pääseväni ja sen eteen tulen tekemään kaikkeni.
Vaikka nyt taas rutkutan ja valitan kaikkea mahdollista, niin kyllä täältä taas noustaan. Yritän tsempata ja touhuta sen verran kuin vain suinkin jaksan täällä kotona. Mitä enemmän keksii muuta ajateltavaa sen parempi. Siispä nyt pikkuhappihyppelylle ja sitten Georgia Rule-elokuvaa kehiin, ehkä katson tyttöjen kanssa myös vähän Pientä Merenneitoa. Olkoon se tämän päivän energiahoito!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti