Tänään soitti sitten lääkäri kuvausten tuloksista. Vaikka kuinka olin psyykannut itseäni, että kaikki on ok, niin aivan hurja jännitys iski päälle, kun puhelua odottelin. Kaikenlaisia asioita ehti käydä mielessä. Lääkäri oli tällä kertaa oikein selväsanainen nainen, jolla ei ollut mihinkään kiire, vaan vastaili kaikessa rauhassa minun kysymyksiini. Kuvaukset antoivat puhtaat paperit, mitään ylimääräistä ei näkynyt missään eli syöpä ei ollut levinnyt mihinkään muualle. :) Se oli niin iso helpotus, että meinasi ihan itku päästä kesken puhelun. Kaikki on siis siltä osin ok.
Kyselin myös patologin lausunnosta, jota edellinen lääkäri ei ollut ehtinyt minulle selittää mitenkään. Sen perusteella kasvaimeni oli kyllä aggressiivinen, mutta saatiin kokonaan pois. Murehdin vähän, mahtaako osapoisto olla riittävä vai olisiko pitänyt kuitenkin poistaa koko rinta. Lääkärin mukaan se riittää yhdistettynä sädehoitoon. Osapoisto ja sädehoito yhdessä antavat hänen mukaansa saman tuloksen kuin kokopoisto. Tämä minun on nyt sitten vain uskottava ja lopetettava tämänkin asian murehtiminen.
Seuraavaa taxoa varten ei löytynyt lääkäriltäkään sen kummempia apukonsteja kuin mitä jo nyt on käytössä. Täytyy siis vain kärsiä vielä tuo viimeinen kerta. Vatsaongelmat johtuu kuulemma osittain myös kortisonista, jota tulee suurina määrinä tämän taxon kanssa. Seuraavissa kolmessa CEF-hoidossa kortisonit jää sitten pois eli voisi odottaa, että vatsan limakalvot ei joudu niin koville - hope so!
Näin siis rautaisannos sairaustietoutta, seuraavan kerran puhelen lääkärin kanssa vasta joulun jälkeen, jos ei mitään kummallista tule. Silloin suunnitellaankin jo sädehoitojaksoa. Niin se vaan tämä aika menee ja kaikki ikäväkin loppu aikanaan. Sitä odotellessa nautiskelen taas näistä "terveistä" päivistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti