torstai 20. helmikuuta 2014

Rintakirurgilla

Tänään kävin rintakirurgin puheilla suunnittelemassa tulevaa leikkausta. Oli mukava tavata vanha tuttu naislääkäri, joka teki edellisen leikkauksen. Ja hyvin tekikin. Itsekin ihmetteli kaunista leikkaustulosta. Nyt vaan edessä on vähän isompi leikkaus. Ettei enempää ylläreitä tulisi, rinta tyhjätään ja täytetään silikonilla ja selkälihaksen palalla. Vähän meinasi tulla huono olo, kun sain niin perusteellisen selvityksen tulevasta leikkauksesta. Joka tapauksessa ihan kiva, että korjaavat rinnan samantien, eikä tarvita taas uutta leikkausta. Kipeä tulen varmasti olemaan, mutta se on selkeää kipua, eikä sitä voi verratakaan sytokidutukseen. Luulisin..... Toivoisin....

Nyt siis vielä kuukausi aikaa sopeutua ajatukseen ja sitten taas mennään putkessa eteenpäin. Yritän olla murehtimatta, viisaammat tehkööt päätökset siitä, mikä minulle on parasta. Luotan ja toivon, että kaikki sujuu loistavasti!

Täällä taas...

Niin jo kuvittelin, että tällaisia päivityksiä ei enää ikinä koskaan milloinkaan tarvitsisi tehdä. Mutta kun ei se mene niin. Koskaan ei saisi tuudittautua siihen, että tästä eteenpäin kaikki meneekin täydellisesti ja elämä vain hymyilee. Aina on varattuna pienempiä tai isompia kolhuja - ainakin minulle.

Ennen jouluahan tämä piina jo alkoi. Tunsin outoa "räjähtelyä" leikatussa rinnassa ja se säteili sitten käteen puudutellen ja kipuillen. Siksi otin yhteyttä syöpäpolille ja pääsinkin nopeasti lääkärin puheille. Labroissa ei ollut mitään poikkeavaa, eikä lääkäri tunnustellenkaan mitään poikkeavaa löytänyt. Laittoi kuitenkin varmuuden vuoksi tietokonetomografiaan. Siellä näkyi jotain arpikudoksessa eli sain lähetteen magneettiin, missä löytyi sitten syöpään viittaava löydös. Sain soiton töihin, että nyt on tultava saman tien mammografiaan ja ohutneulanäytteeseen. Mammografiassa ei näkynyt mitään, mutta ohutneulanäyte vahvisti sitten syövän. Oliko se sitten uusiutunut vaiko koko ajan ollut piilossa siellä syvällä, sitäpä ei tiedä kukaan. Ilman magneettia sitä ei olisi löytynyt vielä. Ties milloin olisi näkynyt sitten mammografiassa, mikä on se minun kontrollini.

Nyt odottelen kutsua kirurgille ja sitten pikaisesti taas leikkauspöydälle. Johan tässä puolitoista vuotta vierähtikin edellisestä leikkauksesta. Olen saanut kokonaisen vuoden olla terveenä töissä! Olisihan se ollut aivan liikaa pyytää enempää. Olenko katkera? Olen, ihan varmasti olen. Ei tässä näin pitänyt käydä! Olin tsempannut niin kovin, että jaksan sen yhden kerran, ne yhdet hoidot ja nyt taidan joutua käymään läpi koko rumban sytoineen päivineen läpi uudelleen. Lääkäri kyllä sanoi, että ei näytä pahalta se löydös, mutta leikattava on. Sytoista ei osannut vielä sanoa mitään. Palataan asiaan leikkauksen jälkeen, oli kommentti... Siispä jostakin yritän taas kaivaa uuden taistelutahdon, että tästäkin selviän ja selviänhän minä, eipä tässä vaihtoehtojakaan ole. Eli tarina alkaa alusta, pysykäähän kanavalla :)