Tänään kävin sairaalassa röntgenissä ja kirurgin vastaanotolla. Olin valmistautunut taistelemaan, että pääsisin leikkaukseen mahdollisimman pian, mutta yllättäen sitä taistelua ei tarvittukaan. Leikkaus on ensi viikon keskiviikkona eli tosi pian. Iloisia uutisia tuli myös sikäli, että kasvain ei olekaan ihan niin iso kuin aluksi näytti. Kooksi arvioitiin 2,7 cm. Sen myötä kirurgi oli sitä mieltä, että voitaisiin harkita osapoistoakin. Riippuen toki siitä, mitä sitten leikkauksessa löytyy. Ainakaan nyt ei näkynyt eikä tuntunut kainaloissa mitään, toivottavasti mitään ei löydy leikkauksessakaan! Hassua, miten tässä surkeudessakin osaa iloita näistä pikkuisen paremmista uutisista, vaikka itse kasvainhan ei ole mihinkään siitä häipynyt.
Olo on jotenkin helpottunut. Nyt ei tarvitse enää odotella, vaan päästään asiassa eteenpäin ja vauhdilla. Sopii minulle, kärsimätön luonne kun olen. Vaikka tiedossa on hoitoja tod.näk. puoleksi vuodeksi eteenpäin, en nyt osaa niitä murehtia. Pääasia, että leikkaus saadaan tehtyä ja pääsen toipumaan siitä.
Olin iloisesti yllättynyt siitä, miten hyvin meidän omassa keskussairaalassa näitä asioita hoidetaan. Lääkäri ja hoitajat olivat aivan ihania. Selittivät ja kuuntelivat minuakin. Tunsin, että minut ihan oikeasti huomioitiin ja asioitani haluttiin hoitaa mahdollisimman hyvin. Ihan luottavaisin mielin menen tiistaina sairaalaan. Toivottavasti kaikki menee hyvin!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti