Huh huh, mikä päivä. Ei näitä kovin usein jaksaisi. Yö meni miten meni, vähän nukuin, mutta levotontahan se oli niin kuin kuvitella saattaa. Ihmeellisen rauhallisena lueskelin kuitenkin kirjaa, kun hoitaja kuudelta tuli minua valmistelemaan leikkausta varten. Pesulle ja leikkausvaatteet päälle. Tukisukkien kiskominen jalkaan on muuten hikinen homma. Miettikää stay up-sukkia, jotka on tehty melkein joustamattomasta trikoosta täysin jalan mitoilla... Sain esilääkitykseksi yhden Panadolin!!! Leikkaukseen määrätty anestesialääkäri oli sairastunut eilen, eikä kukaan ollut määrännyt minulle mitään rauhoittavaa. Luulin, että Diapam-huuruissa leikkaussaliin lähden, mutta ei. Ihan täysillä olin matkassa ja toisaalta hyvä niin. Sainpahan juteltua uuden anestesialääkärin kanssa ja kerrottua hänelle huoleni siitä, että heräisin intubaatioputki kurkussa tukehtumisen tunteeseen. Lupasi tehdä parhaansa, ettei niin kävisi. Leikkaava lääkäri olikin käynyt minua jo aamulla osastolla moikkaamassa ja piirteliemässä vielä viimeiset viivansa minuun.
Leikkaussalin hoitajat oli tosi kivaa porukkaa ja olo oli ihan rento, vaikkei rauhoittavia lääkkeitä ollutkaan. Tippa käteen ja saman tien humahdinkin uneen. On se outo fiilis, sitä on ihan varma, ettei nukahda, mutta yhtäkkiä vaan kaikki on ohi ja herää heräämössä. Niinhän se taas kävi, tietysti. Heräsin heräämössä ihan nätisi pöpperöisenä mutta ilman kipuja joskus puoli kahdentoista aikaan. Suuta kuivasi vain ihan hurjasti, niin kuin aina nukutuksen jälkeen. En uskaltanut paljon juoda, kun pelkäsin pahaa oloa ja oksentamista. Onneksi toivat sellaista geeliä, millä kuivuus suussa vähän helpottui. Aika nopeasti alkoivat ehdotella osastolle siirtymistä, taisi olla vähän tungosta heräämön paikoille. Ennen yhtä olinkin jo sitten taas täällä.
Huoneeseen oli ilmestynyt uudet kämppäkaverit 2 kpl ja nyt meitä on tässä kolme rintasyöpäpotilasta tsemppaamassa toisiamme. Minulla vaan on leikkaus jo ohi ja kämppiksillä huomenna edessä.
Olo on vaihdellut kovasti. Aluksi olin ihan reipas, mutta kun tippapussi otettiin pois ja olisi pitänyt alkaa itse syödä jotain, tuli tosi huono olo ja nyt olen tipassa taas ja olo on ihan kohtuullinen. Vähän etova ja päätä särkee, mutta ok. Kipuja ei edelleenkään ole kovin paljoa, Buranalla ja Panadolilla mennään. Dreeniletku, mistä leikkaushaavan ylimääräiset nesteet valuu pussiin, aristaa vähän tuota kylkeä ja hankaloittaa olemista. Näiden pussukoiden kanssa kun ei voi käydä vessassa, täytyy joka kerta soittaa hoitsu avuksi. Onneksi ovat tosi kivoja, eivätkä pahastu vaikka vähän häiriköinkin. Leikkauskohta näytää tosi siistiltä, mitä nyt olen uskaltanut paidan alle kurkkia ja aika paljon on vielä rintaa jäljellä, olisko nyt B-kuppi vanhan C:n tilalla. Toivottavasti saan pitää sen. Huomenna käy lääkäri kertomassa tarkemmat leikkauskuulumiset, mutta ilmeisesti kaikki meni niin kuin oli suuniteltu, ainakaan mitään outoja haavoja ei kropassa näy.
Nyt yritän rauhoittua yöunille, ei kyllä taida tulla pahemmin nukuttua nytkään, josko sitten huomenna pääsisin jo omaan sänkyyn nukkumaan. Ihanaa kun tämä päivä on jo melkein ohi!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti