Action-päiviä...

Nyt on ihan mukavasti säpinää tässä elämässä. Ei käy elämä tylsäksi! Tyttäret tekivät ikimuistoisen reissun kahdestaan Lady Gagan konserttiin eilen ja olipa hyvä, että olinkin tässä kotosalla hakemassa koulusta ja kuskaamassa junalle ja tänä aamuna sitten toisinpäin. Keikka oli ollut aivan mieletön eli kannatti mennä, vaikka väsyneinä joutuivatkin menemään tänään kouluun. Se on pientä se, kerrankos sitä tällaiselle keikalle pääsee, kiitos kivan serkkupojan, joka järkkäsi liput ja majoitti tytöt Hesassa. Aivan älyttömän kiva, että heille tulee tällaisia mukavia juttuja, kun näitä ei-niin-kivojakin täällä sitten kotona riittää, vaikka yritänkin pitää omat sairausjuttuni mahdollisimman paljon pois kahvipöytäkeskusteluista.

Eilen minullakin oli oma kiva iltapäivä, vaikka en Gagan konserttiin päässytkään. Kaksi rakasta ystävää ja työkaveria pyörähti minua ilahduttamassa ruusukimpun kanssa. Ihan terapeuttistä oli jutella niitä näitä, työ- ja kotijuttuja tavalliseen tapaan. Ihana, että jaksoivat tulla pitkän työpäivän päätteeksi vielä tänne! Taas tuli pykälää pirteämpi olo. Tänään odottelen vieraita Pohjanmaalta. Isä ja äiti ovat tulossa kesäteatteriin tänne ja samalla tulevat tarkastamaan minun kuntoni. No, eipä tässä mitään tarkastamista taida olla. Jos ei tietäisi, niin ei minusta kyllä päälle päin näy mitään, mikä paljastaisi, että minut on leikattu viikko sitten. Kiva joka tapauksessa, että tulevat.

Huomenna lähdetään miehen kanssa mökille yhdeksi yöksi ja lauantaina onkin pikkusisko tyttärineen tulossa meidän iloksi. Että kivasti touhua vähän joka päivälle. Sopii minulle enemmän kuin hyvin. Juuri tätä minä tarvitsen nyt!