Don't worry!

Sitä yritän hokea itselleni aina vaan ja yhä uudestaan. Eilen kävin omalla syöpälääkärilläni kontrollikäynnillä. Lääkäri tutki rintani päällisin puolin ja katsoi labrat. Sitä CT:tä ei nyt sitten ollut katseltavaksi, vaan sen vuoro on vasta elokuussa. Lääkärin viesti oli, että älä nyt turhaan murehdi, kaikki on hyvin ja syöpä taltutettu. Levinneisyyttä ei ole missään havaittavissa. Ei kannata kuunnella itseään liian tarkasti, ihan normaaleja kolotuksia voi olla myös syöpäpotilaalla. Lihaskipu voi olla vain lihaskipua, flunssaoireet vain flunssaa, mahakivutkin voivat olla ihan normaaleja eikä merkkejä levinneisyydestä maksaan. Eli turha vainoharhaisuus pois! Niin paljon helpommin sanottu kuin tehty!!!

Jatkoin lääkäriltä psyk.polin hoitajan vastaanotolle, missä jatkoimme keskustelua samasta aiheesta. Sieltä saatu ohje oli, että unohda murheet nyt ainakin kesäksi ja, jos kerran on pakko murehtia, murehdi sitten elokuussa CT:n jälkeen, mutta älä hukkaa koko kesää murehtimiseen. Se kuulosti hyvältä neuvolta ja sitä yritän.

Nyt siis keskityn taas kaikkeen kivaan ja pidän lomaa myös syövästä.  Tämä päivä menee taas täällä kaupunkiasunnossa tyttöjen ilona. Kohta lähdetään lounaalle nuorimmaisen kanssa Pannukakkutaloon. Illan suussa vien isännän lentokentälle, lähtee ystävänsä luo Tukholmaan muutamaksi päiväksi. Minä taas ajelen viikonlopuksi Turkuun vanhemman tyttären kanssa. Laitetaan hänen opiskelijakämppänsä kuntoon vuokralaisia varten. Eli touhua on monenlaista ja silloin unohtuu sairausasiatkin helpommin. Hope so!!!

Tällaista herkkua oli tarjolla Pannaritalossa