Sairaalareissulla taas

Olen jo viikon verran kipuillut lievää hengenahdistusta ja puristusta rinnassa. Eilen sitten sain paraikseni soittaa syöpäsairaalaan ja varata soittoajan omalle syöpälääkärilleni. Pikaisen puhelun aikana sain passituksen lähteä sairaalan päivystykseen. On kyllä koko ajan ollut selvää, että pitkä Herceptin-hoito voi aiheuttaa sydänoireita, mutta kuvittelin, että oireita olisi tullut hoidon aikana, eikä reilu kuukausi hoidon loppumisen jälkeen. Mutta eihän se niin mene. Voi mennä kuulemma vuosi, parikin, ennen kuin olen täysin toipunut hoidoista. Joka tapauksessa lääkäri halusi varmistuksen, ettei vaan ole sydäninfarktia tai mitään muutakaan vakavaa sydämen vajaatoimintaa havaittavissa.

Niinpä ajelin kiltisti sairaalalle ja ilmoittauduin päivystyksessä. Kovasti vakavasti ottivat minut ja tutkivat jo päivystyksessä tosi tarkasti. Mitään ei kuitenkaan näkynyt sen enempää sydänfilmissä kuin keuhkokuvassakaan. Kuvittelin, että pääsisin kotiin yöksi, mutta vielä mitä. Laittoivat mokomat minut osastolle yöksi ja nukkumaan seurantalaitteen kanssa. Tai nukkumaan ja nukkumaan siis valvomaan ja odottamaan, että pian tulisi aamu!! Oli muuten pitkä yö!! Aamulla sitten taas verikokeet ja sitten vaan odottelua. Lääkärin kierto oli klo 11. Mitään ihmeellistä ei löytynyt yön seurantakäyristä, mutta halusivat vielä, että kardiologi ultraa sydämen ja sitä ultrausta odotin sitten aina kolmeen saakka. Silloin ilmoitettiin, että ei onnistukaan tänään, vaan vasta huomenna. Mukava nuori mieslääkäri luki ilmeitäni tosi hyvin ja jatkoi heti perään kiireesti, että voit kyllä mennä kotiin yöksi ja tulla aamulla uudestaan ultraa varten. Ja onpa muuten ihana olla taas kotona!!! Ei yhtään haittaa, vaikka joudunkin huomenna menemään uudestaan. Nyt nautiskelen ihan omista lääkkeistäni, kun lääkäri ei määrännyt mitään. Eikös vaan Fazerin sinisellä parane kaikenlaiset vaivat?

Lisäys 17.6. Ultrassa käyty ja sydän terveeksi todettu. Ei muuta kuin  lepoa, kyllä se siitä!!