Työviikko takana!

Ai että tuntuu hyvältä kirjoittaa näin! Olin tällä viikolla töissä kaksi päivää ja se oli yhtä juhlaa. On vaan niin ihanaa, kun voi oikeasti tehdä jotain, mikä vie ajatukset aivan totaalisesti mukanaan. Ei tarvitse miettiä näitä sotkuja. Toivon , että saisin vielä pari viikkoa olla töissä ennen hoitoja ja sitten palata vielä muutamaksi päiväksi ennen kesälomaa, jakamaan piiperoilleni todistukset. Toivottavasti suunnitelmani onnistuu!

Tänään juhlin jo etukäteen huomisia synttäreitäni - osuvasti veteraanipäivä :) Sisko perheineen pyörähti hakemassa meiltä yhden joutilaan sängyn mökille ja samalla juotiin synttärikahvit. Ihan väkisin ajatukseni kääntyivät jo ensi vuoteen. Silloin tulee minulle tasaluku eli 50 täyteen. Mikähän mahtaa vointini olla silloin? Olenko selättänyt tämän syövän lopullisesti? Pystynkö järjestämään juhlia tai ylipäätään juhlimaan? Toisaalta haluaisin tietää, mutta toisaalta en. Tämän sairauden myötä minäkin hätähousu olen opetellut elämään vähän enemmän hetkessä ja jättänyt tulevaisuuden suunnittelua vähemmälle. Tulee mitä on tullakseen...... Siihen siis pyrin ja onnistun välillä paremmin ja välillä huonommin. Toivon parasta ja pelkään pahinta, niinhän se menee.

Ja sitten kakkuasiaa.... tänään pöydässä oli ihan itse tekemää sitruunamarenkikakkua. Hyvää oli, vaikka itse sanonkin!