Vähän väsyttää

Tänään olikin oikein vauhtipäivä, touhusin melkein jo entiseen tapaan. Kävin rakkaan ystävän ja työkaverin kanssa päivittämässä kuulumisia kahvilla, totta kai. Hyvä oli kuulla, että sijainen pärjää hyvin, mutta tosi tärkeää oli myös muistuttaa mieleen, että minulla on työyhteisö, johon saan palata heti, kun vaan pystyn. Se on minun toipumisen kannalta tosi tärkeä juttu. Ihana on myös huomata, että on oikeasti ihmisiä, joille olen tärkeä - sairaanakin. Heiltä saan voimia jaksaa tarpoa tässä syöpäsuossa eteenpäin. Kiitos ihanista sanoista ja limekakusta, dear friend.

Kahvittelun jälkeen hain tyttären kotoa ja matka jatkui kaupungille tyttären lääkärireissulle. Olo on omasta mielestä muuten jo ihan normaali, mutta tuo selkäpuoli vielä laittaa välillä kovasti hanttiin ja muistuttaa leikkauksesta. En oikein pysty kiertymään vasemmalle ja siitä on vähän haittaa autolla ajaessa. Tai oikeastaan ajaminen sujuu yhdelläkin kädellä oikein hyvin, mutta parkkihalli olikin sitten  toinen juttu. Käsi ei millään yhtäaikaa nouse ja kierry ottamaan parkkilappua automaatista, vaikka
ajoin kuinka lähelle. Onneksi notkea tyttäreni oli mukana ja kiemurteli omalta paikaltaan lipun automaatista. Mahtoi olla hupaisa näky. Lääkärireissulta jäin vielä kaupungille shoppailemaan kevätkenkiä ja vasta sitten kotiin. Kotona olikin pakko huokaista ja todeta, että en ehkä kuitenkaan ole vielä ihan 100% kunnossa.  Nyt väsyttää.... Loppuilta menee ihan varmasti makoillessa, mutta ei haittaa, oli kiva päivä!!