Yksi tuttu bloggaaja vähän vastaavassa tilanteessa kuin minä, listasi omaan blogiinsa voimanlähteitään toipumisvaiheessa. Lueskelin hänen 10 kohdan listaansa ja totesin, että näinhän se on, näillä minäkin ponnistelen eteenpäin, ihan samoilla asioilla. Yksi kohta sieltä nousee kuitenkin minun kohdallani ylitse muiden ja se on poistuminen kotoa näistä tutuista nurkista. Sitä minä tarvitsen ja sitä minä yritän itselleni järjestää niin paljon kuin vaan mahdollista. Niin turvallista ja ihanaa kuin kotona oleminen onkin (varsinkin sairaalareissun jälkeen), niin se on myös ahdistavaa. Tänne kotiin kiertyy kuitenkin kaikki, mikä tähän sairastumiseen liittyy. Täällä olen kokenut ne kaikkein tuskaisimmat hetket, täällä itken itsekseni ne pelonsekaiset itkut, täällä yritän pitää itseni kasassa ja olla vahva muiden edessä, täällä googlaan ja yritän selvittää kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja, mitä tämä nykyinen sairaus minulle mahdollisesti tuo eteen. Niin surulliselta kuin se saattaa kuulostaakin, niin koti on minulle paitsi paras turvapaikka niin myös se paikka, missä en tästä syövästä pääse eroon.
Siksi tosiaankin lähden täältä pois, vaikka hetkeksikin, jos vaan mahdollista. Suunnittelen seuraavaa viikkoa jo hyvissä ajoin, sovin lenkkiseuraa, kahviseuraa, lounasseuraa. Pidän tiukasti myös kiinni jokatiistaisesta ranskan tunnista kansalaisopistossa. Vain yksi kerta jäi leikkauksen jälkeen välistä. Keskittyminen aivan muihin asioihin, olkoon se sitten vaikka ranskan kieliopista passe composee, antaa minulle luvan ja mahdollisuuden olla jotain muuta kuin sairas ja sitä minä tarvitsen, hetken unohdusta.
Siksi olenkin taas touhottanut joka päivä, tiistaina kaupunkilounaalla nuoremman tyttären kanssa, eilen kahvilla ihanan syöpäystäväni kanssa, tänään kylläkin siivoilen tylsästi kotona, mutta huomenna saan vanhemman tyttäreni Turusta kotiin pitkästä aikaa ja sitä sitten juhlistamme yhteisellä lounaalla kaupungissa. Ja viikonlopuksi saapuukin sisareni tyttäriensä kanssa ja tiedossa on ainakin shoppaillua ja lenkkeilyä. Kivaa ja piristävää, kuten elämän pitääkin olla!!!
Keskiviikon herkuttelun kohteena ranskalainen suklaakakku! Oli herkullista, kuten kuvasta näkyy!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti