Heräsin aamulla 10.35!!! Eli ei paljon rasita ainakaan yöunia keskiviikkoinen leikkaus haavoineen. Eilisen päivän kurjin juttu oli haavateippien vaihtaminen. Onneksi minulla on ihana mies, jonka päätä ei huimaa, vaikka joutuisi verisiä teippejä repimään vaimon vastaleikatulta rinnalta. Kärsivällisesti jaksoi pilkkoa teipit palasiksi ja kiskoa varovasti irti. Sen lisäksi joutui kuuntelemaan minun ulinoita, koska sattuihan se,varsinkin, kun minun kipukynnys on nolla. Homma tuli kunnialla hoidettua ja nyt on siistit teipit taas paikallaan. Eipä niistä haavoista juuri mitään enää eilen vuotanut. Hyvä niin.
Olen aloittanut sairaalan fysioterapeutilta saadut jumppaharjoitukset tunnollisesti kolme kertaa päivässä. Tarkoitus olisi, ettei käden liikkuvuuteen tulisi mitään rajoitteita leikkauksen jäljiltä. Niinpä pumppaan, venytän ja treenaan vielä kepillä ja joka kertaa yritän olla vähän parempi kuin edellisellä kerralla. Nostan kättä vähän ylemmäs, vaikka sattuukin. Kiva huomata jo nyt, että oikeasti pystyn tänään tekemään harjoitukset paremmin kuin eilen. Muutenkin on hyvä, että on jotain, mitä itse pystyy tekemään itsensä hyväksi, että toipuminen olisi nopeampaa. Tärkeää on myös se, että jokaiselle päivälle on jotain tekemistä, jotain, minkä voin aikatauluttaa ja millä voin rytmittää näitä pitkiä päiviä. Olo on niin reipas, että pakko keksiä jotain järkevää tekemistä ensi viikolle, kun muu perhe on töissä ja koulussa. Siivoaisinkohan vihdoin ja viimein kaikki kaapit??
Toipuminen on siis tosi nopeaa, keskiviikkona leikkauspöydällä, torstaina kotiin ja perjantaina jo ostoksilla kaupassa. Iloisesti olen yllättynyt, jos tämä näin nopeasti sujuu, toivotaan, että jatkuu samalla tavalla, eikä mitään takapakkeja tule. Mieli on pirteänä, ihan pieniä notkahduksia lukuunottamatta. Iso kiitos siitä kaikille läheisille ihmisille, jotka jaksavat soitella ja jutella kanssani! On tosi tärkeää, että elämässä on muitakin juttuja kuin tämä sairaus. Varsinkin nyt, kun mitään ei tapahdu sillä rintamalla kuukauteen. Yritän ottaa kaiken irti tästä ylimääräisestä "kesälomasta" ja kerätä voimia tulevaan, oli se sitten mitä hyvänsä.
Onpa mukava lukea Sinun blogiasi, niistä saavat varmaan monet kohtalotoverit paljon uskon vahviketta.
VastaaPoistaHei Wishful thinking!
VastaaPoistaOlen itse taivaltamassa samaa matkaa jo toistamiseen, nyt jo sytostaateista selvinneenä, viiden vuoden "hormonienpoisto-operaatio" alkamassa.
Paljon tsemppiä ja voimia reissullesi. Toivottavasti kaikki sujuisi jatkossakin yhtä hyvin, hoitopolkusi alku on ainakin edennyt vauhdikkaasti kesälomista huolimatta.
Tervetuloa piipahtamaan blogissani!
T. Tokakertalainen