Monenlaista jännitystä

Ei ole minun elämäni tylsää tällä hetkellä, ei todellakaan. Jännitin magneetin tuloksia  ihan kamalasti, kuten jo aiemmin kirjoitin. Onneksi sain hyviä uutisia siltä saralta. Alkuvuodesta alkoi puolestaan vanha ystäväni astma oireilemaan ja sitä onkin nyt sitten myöskin tutkittu kunnolla. En itse aluksi ajatellut mitään sen kummempaa kuin, että astmalääkkeet taas vaan kehiin ja se siitä. Mutta eihän se niin mennyt, vaan lääkäri toki haluaa tietää, miksi niin monen oireettoman vuoden jälkeen taas oireilen. Oliko syy uuteen oireiluun vain kovat pakkaset vaiko mahdollisesti yksi koulun tiloista, jossa juuri oireilun alla jouduin istumaan neljän tunnin koulutuksen? Ehkäpä jompi kumpi näistä tai sitten totta kai tähänkin piti vetää myös syöpäkortti kehiin, että saivat minut taas ihan hermoraunioksi. Entäpä, jos oireilenkin keuhkoihin levinneen syövän vuoksi? No, sehän tarkoitti keuhkoröntgeniä ja radiologin tarkkaa kuvien tutkimista. Mutta, eipä vaan löytynyt huomautettavaa sieltäkään, ihan olivat puhtaat keuhkot. Siispä syyksi jäi tod.näk. pakkasen laukaisema astmaoireilu ja lääkitys toistaiseksi.

No, eihän tässä tokikaan ollut vielä tarpeeksi. Viime lauantaina iski vasempaan pohkeeseen armoton kipu, jota aluksi lääkitsin Buranalla ja Panadolilla. Kipu ei vaan hellittänyt, joten soitin päivystykseen maanantaina, pienenä pelkona laskimotukos. Ei varmaankaan ole sitä, sanottiin, odota vaan keskiviikkoon (astmakontrolli tk:ssa), mutta silloin on näytettävä lääkärille.  Ja minähän odotin ja kipuilin ja valvoin ja murehdin ja pelkäsin, että piloille menee kaikki kevään reissut. Se siitä Pariisista tai Lyonista. Marevanin kanssa ei lähdetä reissuun. Keskiviikkona lääkäri tutki edelleen kipuilevan jalan ja totesi, että ei varmaankaan ole tukos, mutta ihan varma ei voi olla. Siispä labraan ja verikokeeseen, jolla voidaan todeta, onko jossain päin kroppaa tukos vaiko ei. Ja tänään taas hermoilin ja odotin lääkärin soittoa toivoen parasta ja peläten pahinta. Senhän minä jo osaan tosi hyvin. Ja en millään meinannut uskoa, kun lääkäri sitten soitti ja sanoi, että tervemenoa Pariisiin, ei ole tukoksia minun kropassa. Helpotuksen huokaus oli melkoisen syvä!!!! Ei haittaa, vaikka jalka edelleen vähän kipuilee ja kramppailee. Nyt kestän sen, kun voin luottaa, että se menee ohi, eikä ole mitään vakavaa.

Nämä ovat niitä ei-niin-kivoja-sairausjännityksia, mutta tähän talveen on liittynyt myös muuta ihan kivaa jännitettävää. Meidän asunto on nyt nimittäin vihdoin ja viimein myyty!!! Me siis muutetaan kaupunkiin!!!! Vuokra-asunto saadaan maaliskuun alusta ja pari viikkoa on aikaa tehdä muuttoa vuokra-asuntoon ja tyhjätä tätä vanhaa. Tuntuu tosi mukavalta, ihana saada tällainen elämän muutos juuri nyt! Ehkäpä juuri nämä asuntoasiat ovat auttaneet minua unohtamaan edes hetkittäin kaiken sairaushuolen, kun on ollut pakko miettiä ensin ihan tarjousasioita, hyväksytäänkö, tehdäänkö vastatarjous. Sitten kun tarjous oli molemmin puolin hyväksytty vihdoin ja viimein, oltiinkin siinä tilanteessa, että meidän pitäisi muuttaa nopeasti pois, mutta mihin? Ei oltu uskallettu oikein katsella yhtään mitään, kun ajateltiin, ettei tästäkään kaupasta tule mitään. Vähän tuli siinä kiire, mutta taas tuli todistettua isäni viisas ajatus "asioilla on tapana järjestyä". Niin kävi meillekin ja vuokra-asunto löytyi ja hyvä sellainen.

Siispä tosi hyvillä mielin ja kohtuullisen terveenä aloittelen pian elämää toisella puolella kaupunkia. Ennen sitä valloitetaan toki vielä Pariisi! :) Tähän risukasaan paistaa siis aurinko juuri nyt aika kivasti!

Ps. Kaikki tutut tietävät, että inhoan vihreää väriä ja siitä huolimatta muuttotyhjennyksen yhteydessä löytyi tällainen aarre.... Saa ostaa, kuka haluaa :)