Yhden päivän aikana voi tapahtua paljon kaikenlaista, kuten minulle eilen. Tiputuskäsi alkoi kipuilla oikein kunnolla jo perjantai-iltana, eikä hellittänyt millään särkylääkkeillä. Niinpä pyysin puolen yön jälkeen vielä hereillä ollutta tytärtä heittämään minut päivystykseen kipupiikkiä saamaan. Päivystyksessä oli yllättävän hiljaista ja pääsin nopeasti lääkärin puheille. Sattui mukavasti, että päivystyksessä olikin tuttu lääkäri, yksi syöpäpolin lääkäreistä. Sain kipupiikin, jolla pää meni sekaisin ja jalat alta. Mitä lie huumetta olikaan. Kävin myös röntgenissä tarkistuttamassa, että keuhkot oli puhtaat. Reilussa tunnissa olin jo taas kotona kipulääkkeiden kera. Mutta kipu ei hellittänyt kipupiikillä eikä vahvoillakaan särkylääkkeillä, vaan jouduin palaamaan päivystykseen takaisin aikaisin aamulla. Kävin CT-kuvauksissa, jotka nekin oli onneksi puhtaat ja sitten vaan odottelin, mitä nuori erikoistuva lääkäri minulle keksisi. Yhdessä syöpälääkärin kanssa päätyivät siihen, että minulla on sytostaattien aiheuttamaa hermosärkyä, johon ei normaalit kipulääkkeet auta. Tarvitaan ihan oma lääke siihen ja vielä pitempiaikaisena kuurina. Reilun neljän tunnin makoilun ja sairaala-aamupalan jälkeen pääsin sitten kotiin lääkearsenaalin kanssa.
Lääkepökkyrässä mietin, mitä tekisin. Minulla oli liput teatteriin illaksi katsomaan Martti Suosalon ja Mika Nuojuan Kiviä taskussa-esitystä. Soitin teatterikaveriystävälle ja kysyin suoraan, uskaltaako hän minun kanssani lähteä teatteriin ja vastaus oli totta kai! Niinpä ilta kului mukavasti teatterissa, vaikkakin silmät vähän käväisivät välillä kiinni. En kuitenkaan nukahtanut penkkiin! Esitys oli hauska ja ehdottomasti kannatti lähteä.
Että sellainen päivä! Jännityksellä odotan huomista, pitäisi saada tehoste siihen toiseen sytoon. Niinköhän onnistuu, se jää nähtäväksi.
ps. Kesäkukkien istutus sujuu oikein hyvin lääkehuuruissakin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti