Lääkearsenaalia

Käsi on edelleen melkoisen kipeä, erityisesti lavan seutu. Lääkkeet ei siihen pure ainakaan toistaiseksi kunnolla, enkä saanut yöllä nukuttua.  Siksi hermostutti melkoisesti mennä hakemaan uutta sytkyä sairaalalta. Onneksi minulla oli ensin juttelutunti psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa, missä tämä taitava ihminen kursi minut taas epätoivosta kasaan. Hän sai minut ymmärtämään, että kyllä kaikki kuitenkin tässä prosessissa toimivat minun hyväksi, vaikka välillä tuntuukin, että kidutusta vaan järjestävät minun kiusaksi. Lääkkeet on tarkoitettu helpottamaan oloa. Ei niitä kannata eikä saa säästellä.  Sain tehtäväkseni miettiä konsteja helpottamaan tätä vihaa, joka ei auta yhtään, vie vaan loputkin yöunet.

Suht rauhallisin mielin siirryin sitten tien toiselle puolelle päiväsairaalaan. Tuttu hoitaja oli siellä vastassa. Tieto viikonlopun seikkailuista oli kiirinyt sinnekin ja päädyttiin siihen, että kipeään käteeni ei tiputeta tänään mitään. Sain tabletteina saman satsin, mitä olisi suoneen mennyt. Kuvittelin, että olisin joutunut jotenkin taistelemaan käteni puolesta, mutta eipä tarvinnut. Minun parasta siellä ihan oikeasti ajatellaan, pakko kai se on uskoa. 

Nyt on tablettisytot otettu ja odottelen, miten mahtavat vaikuttaa. Vielä ei tunnu missään :) Minun lääkearsenaali on nyt sen verran hurja, että ahdistuin hakemaan apteekista lääkedoserin. Muuten en mitenkään voi muistaa, mitä olen ottanut ja mitä vielä pitäisi ottaa. Varsinkin, kun sytosumu tässä kohtapuoliin laskeutuu päälleni. Siis aloitan päivän vatsansuojalääkkeellä, sitten kilpparilääke. Aamupalan yhteydessä pahoinvointilääke, ummetuslääke, hermossärkylääke ja vahva kipulääke, joita kumpaakin otan vielä toiset satsit päivän mittaan. Tarpeen mukaan lisää pahoinvointilääkettä, Cuplatonia ilmavaivoihin ja Laxoberonia, jos maha ei toimi. Siinäpä sitä jo onkin, monenlaista myrkkyä. Ei ihme, jos päässä vähän heittää. Toivotaan, että maha kestää! Mutta lääkkeistä on apua, yritän vakuutella itselleni. Kipu kädessä on vähän hellittänyt, eikä ällöttävä olo ole iskenyt. Siispä jatkan urheasti tällä tiellä, josko ensi viikolla pärjäisin jo vähän vähemmälllä.