Viime viikolla vielä koin olevani täysin terve, mutta nyt, kun toinen Taxo on huomenna edessä, huomaan kuuntelevani vaivojani taas suurennuslasin kanssa. Vaikka miten yritän hallita ajatuksiani ja ohjata niitä muualle, huomaan aina vaan uudestaan ajautuvani miettimään omaa vointiani. Mahdanko olla jo kunnossa uutta hoitoa varten? Väsyttää, mutta johtuuko se valkosolujen laskusta? Mahaa kipristää, mutta onko se vaan jännitystä, vai jotain muuta? Vai olenko vain luulotautinen ja hermoheikko juuri nyt...
Tänään kävin labrassa verikokeissa ja nyt odottelen, mahtaako arvot olla ok. Lupasivat sairaalalta soitella, jos niissä on jotain ongelmaa. Siinä tapauksessahan hoitoja ei voida huomenna antaa. Niin oudolta kuin se saattaa kuulostaakin, odotan huomista jo tosi paljon ja harmittaa valtavasti, jos hoitoja joudutaan siirtämään. Vaikka vaivoja ekalta kerralta oli monenlaisia, en pelkää uutta satsia. Tiedän, että selviän ja jaksan vielä nämä kaksi kertaa tätä samaa. Nyt on jopa helpompi ajatella tulevaa viikkoa, kun tietää suurin piirtein mitä on luvassa, vaikkei se niin miellyttävää olisikaan. Jokainen päivä ja jokainen hoito vie minut kuitenkin lähemmäksi tervettä, normaalia elämää. Ja sitä odotan jo todella paljon!!!
Aurinko paistaa, taidanpa tehdä sämpylätaikinan kohoamaan ja sitten ulos lenkille!!! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti