Siltä ainakin tuntuu ja itse asiassa myös näyttää. Kasvoihin on ilmestynyt ihan nuoruusvuosien finnejä. Kamalia, isoja ja kipeitä, joita ei saa pois millään, tulehtuvat vaan lisää, jos yrittää puristella. Niinpä on vaan kärsittävä ja odotettava, että kuivuvat pois. Tämäkin kuuluu hoitojen luontaisetuihin ja on ilmeisesti kortisonien aikaansaannosta. Lohdullista toki, että tiedän, että tämä on ohimenevää. Onneksi ei ole edustustehtäviä tiedossa! :)
Tämä viikko on mennyt mahan kanssa taistellessa. Kuvittelin jo, että herkkä mahani on vahvistunut ja kestää hoidot vatsansuojalääkkeen avulla. En hölmö miettinyt juurikaan, mitä suuhuni alkuviikosta laitoin, kun makuaisti alkoi palailla entiselleen. Niinhän siinä sitten kävi, että mahan poltteet yltyivät ihan mahdottomaksi ja jouduin hakemaan lisälääkitystä työterveyden kautta. Onneksi lisälääkkeet purivat ja nyt olo on ok. Itse asiassa ihan normaali, mikä on kyllä tosi ihana juttu. Nyt on melkein kaksi viikkoa aikaa elää ihan normaalia elämää, ennen kuin kaikki alkaa taas alusta Taxotere number 2:n kanssa.
Kaiken kaikkiaan olen varmaankin päässyt melko helpolla, luulisin. Tosi kurjia päiviä oli vain lauantai ja sunnuntai, eikä silloinkaan ollut sen kummempaa kuin kolotusta siellä ja täällä ja vähän väsynyt ja heikko olo. Makuaisti muuttui muutamaksi päiväksi, suu on ollut vähän arka ja kuiva, maha kipeä ja sitten nuo finnit. Koko ajan olen kuitenkin ollut ihan toimintakunnossa. Olen käynyt lenkillä ja hoidellut nämä kotihommat entiseen tapaan. Toivon niin hartaasti, että jatkohoidotkin sujuu yhtä hyvin!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti