Kolotuksia ja väsymystä

Viikonloppuna iski sitten kunnon kolotukset päälle ja rauhallinen yöuni on mennyttä. Makumuutokset suussa on jotain ihan outoa. Kaikki maistuu jotenkin rasvaiselta ja pilaantuneelta. Pelkkä jääkaapin oven aukaiseminen ällöttää ja siksi yritän tehdä sen mahdollisimman nopeasti. Onneksi varsinaista pahoinvointia ei ole kuitenkaan ollut. Mutta onhan se nyt ihan ihmeellistä ja kummallista, että esimerkiksi suklaa ei maistukaan suklaalta, vaan tosi pahalta. Eli ei tee mieli herkutella, kun ei ole oikeastaan mitään mikä maistuisi hyvältä. Syön siis vain siksi, että pitää syödä. Ruokalistan ykköset on kaurapuuro, mustikat, mustikkakiisseli, paahtoleipä paksulla voikerroksella ja banaani. Niin ja onneksi tee maistuu melkein teeltä!! Eiköhän näilläkin nyt muutaman päivän pärjää! :)

Kortisonien loppuminen sai ilmeisesti esille nämä luu- ja lihassäryt, joihin ei särkylääkkeet auta. Enkä oikein viitsisi muutenkaan pilata nyt vielä hyvässä kunnossa olevaa mahaa särkylääkkeillä, ei tämä kuitenkaan ole sietämätöntä ja on ohimenevää - toivottavasti! Eniten harmittaa kuitenkin se, että kun tähän asti olen tämän sairausstressinkin keskellä nukkunut ihan hyvin, niin nyt yöt on tosi tuskaisia. Heräilen parin tunnin välein kipuilemaan milloin mitäkin. Sitten kun on väsynyt jo valmiiksi, kaikki muukin tuntuu surkeammalta kuin mitä onkaan. Kaikki tämähän oli toki odotettavissa ja olisi voinut olla pahempiakin oireita, mutta ei siitä mihinkään pääse, että nyt kyllä väsyttää ja ärsyttää koko projekti melkoisesti!! Jos tietäisin, että syöpä pysyy pois pelkällä leikkauksellakin, niin en kyllä jatkaisi näitä hoitoja, mutta kun ei voi tietää, niin sitten täytyy jaksaa tämä rumba loppuun saakka.

Ja sitten onkin päivän valitukset tehty. Pistän vaatteet niskaan ja lähden sauvakävelylle. Huominen on varmasti taas parempi päivä kuin tänään!!