Juhlat tulossa

Viimeistä työviikkoa viedään ja pakko sanoa, että nyt alkaa tämä ope olla kyllä aika lailla lopussa. Onneksi minun luokkani on aivan super ja toimii upeasti vaikka ope ei enää niin skarppina olekaan. Nämä viimeiset päivät nyt ovat mitä ovat: kevätjuhlatreeniä, paikkojen siivousta ja pientä kivaa eri oppiaineisiin liittyen. Ensi viikolla tähän aikaan ollaan jo lomalla! Ihmeesti olenkin jaksanut. Tämä on ensimmäinen kokonainen lukuvuosi töissä ilman sairauspoissaoloja viiteen vuoteen. Tällaisia vuosia lisää, please!

Ennen lomaa on kuitenkin työtouhujen ohella "pikkupuristus" nimeltä tyttären ylioppilasjuhlat. Kutsut on lähetetty, tarjoilut on hyvissä ajoin mietitty ja osa jo leivottukin, päivänsankarin mekko on valmis ja kultaiset kengät ostettu Pariisista asti. Kaikki siis niin valmiina kuin vain tässä vaiheessa voi olla.

Aina näin juhlien alla olen tosi kiitollinen ihanista tyttäristäni. Nytkin nuorimmainen on pääasiassa itse miettinyt tarjoilut ja enimmäkseen ne myös leipoo. Samoin isosisko hoitaa oman osuutensa leipomuksista. Helpottaa tosi paljon, kun jaetaan hommat kolmelle. Eli kun minulta kysytään stressaanko juhlien tarjoiluista, niin voin ihan rehellisesti vastata, että en! No jaa, ehkä ihan vähän. Minun vastuullani on nimittäin täytekakut ja ne ei olekaan ihan tavalliset, vaan kultaiset, kuten päivänsankarin kengät ja isän kravatti :) No, sekin on jo kertaalleen kokeiltu, enköhän onnistu!

Nyt vaan odotellaan rauhassa lauantaita ja toivotaan meidän ihanalle, kauniille tyttärelle parasta mahdollista juhlapäivää ja sitä odotellessa tämä äiti aloittaa pöytäliinojen silittämisen!

Juhlakarkit - kultaisia, totta kai!

Ihana kamala äitiys

Taas äitienpäivänä nämä äitiyteen liittyvät asiat ovat varmasti muillakin kuin minulla pinnassa. En osaa edes kuvitella, millaista elämäni olisi, jos en olisi äiti. Suurimmat ilot ja myös suurimmat surut olen kokenut äitiyden kautta. Vanhemman tyttäreni syntymä oli ihana ilon hetki, meidän ensimmäinen lapsi. Siitä valtavasta ilon ja onnen tunteesta mentiinkin sitten suoraan toiseen ääripäähään, sydänleikkaukseen neljän päivän ikäisenä. Jouduin ristiäisten sijaan miettimään mahdollisia hautajaisia. Sitä tuskaa, mitä koin, kun tytär kolmeen kertaan leikattiin, ei voi verrata mihinkään omiin sairauksiin, ei edes syöpädiagnoosiin. Viimeisellä leikkauskerralla, kun tiedossa oli, että seuraavana päivänä tyttäreni sydän pysäytetään, muistan vain huutaneeni hotellihuoneessa sitä järkyttävää tuskaani ulos. Muutakaan en voinut tehdä. Onneksi kaikki sujui hienosti ja tytär on tänä päivänä terve ja fiksu nuori nainen.

Toisen tyttären kohdalla järisyttävin hetki sattui viime joulun alla, kun hän joutui autokolariin. Kolme pitkää tuntia odotimme, että hän palaa tajuihinsa ja monenlaisia ajatuksia ehti kulkea mielessä. Silloinkin oli onneksi enkelit matkassa ja tytär toipui ennalleen ja nyt järjestelemme hänelle ylioppilasjuhlia. Yksi ihana, onnentäyteinen päivä taas tulossa.

Ihania ja ylpeitä äitiyden hetkiä on ollut paljon, mutta välillä on ollut myös niitä hetkiä, jolloin olen miettinyt, olenko ollenkaan hyvä äiti, kelpaanko.  Äitiys kun tarkoittaa myös rajojen asettamista, ei vaan sitä kaikkea kivaa. Ja sehän ei lapsille, nuorista puhumattakaan aina käy. Hyvinkin suorasanaista palautetta on tullut, ovet ovat paukkuneet ja olen saanut ymmärtää olevani kaikkea muuta kuin ihana äiti. Niistäkin on kuitenkin selvitty ja puheväleissä ollaan edelleenkin :) Ja mikä kaikkein ihaninta, tyttäret molemmat lähtevät nykyään kanssani matkoille, teatteriin, kahville. Ehkä en olekaan niin nolo!

Ehkä eniten tätä äidin rakkautta kuvaa kuitenkin se, että jokainen sairaus, mitä tielleni on tullut, on saanut minut ajattelemaan, miten hyvä oli, että tämäkin sairaus tuli minulle, eikä tyttärilleni. Ja se tunne on ihan aito. Minä kyllä kestän ihan mitä vaan, kun lasteni ei tarvitse kestää. Ja kun lapset ovat sairastaneet, olisin paljon mieluummin itse sairastanut heidän puolesta. Onneksi nyt on kummankin lapsen terveystilanne hyvä ja äitikin tässä porskuttelee menemään ihan kelpo tahdilla, eikä tarvitse näitä asioita miettiä.

Summa summarum on ihanaa olla äiti! Hyvää äitienpäivää kaikki muutkin ihanat äidit!

Kaksi vanhaa varista

Lyonin reissusta ollaan jo melkein toivuttu ja nyt onkin ikävä tilanne matkailun suhteen. Ei ole lentoja varattu mihinkään, ei yhtään reissua näköpiirissä. Outo tilanne! Laskin, että viimeisen vuoden aikana olen tehnyt kuusi matkaa Suomen rajojen ulkopuolelle. Ihan kiitettävä määrä, mutta ei ollenkaan liikaa minulle. Ehkä nyt voisi kuitenkin vähäksi aikaa rajoittaa matkailua mökin ja kodin välille. Kesällä taas sitten jonnekin, vaikka äkkilähdöllä :) 

Lyoniin jäi vanhempi tytär jatkamaan vaihtarielämäänsä  ja meidän elämä jatkuu taas täällä Suomessa. Joskin kuluvat pari viikkoa meitä on täällä uudessa kodissa vain me kaksi vanhusta. Nuorempi tytär kun lähti ystävänsä kanssa juhlistamaan lukion loppumista Thaimaaseen. Nyt on ollut hyvä sauma kuulostella, miltä se elämä ilman yhtäkään lasta pyörimässä ympärillä tuntuu. Pakko sanoa, että vähän outoa on ja hiljaista. Ensinnäkin on ollut pakko taas vähän enemmän itse laittaa ruokaa. Tytär kun hoiteli ruokapuolta tässä keväällä ihan kiitettävästi. Toisaalta kotona ja erityisesti keittiössä on nyt paljon siistimpää, kun ei ole niin montaa kokkia sotkemassa. Miehen kanssa ollaan myös jouduttu miettimään, että miten se elämä kahdestaan oikein sujuu ja kyllähän se sitten loppujen lopuksi sujuu ihan ok näinkin. Mökkeillään, lenkkeillään, käydään ulkona syömässä, teatterissa ja ollaan vaan. Vanhuksethan tarvitsee myös aika paljon lepoa :) 

Vaikka elämä kahdestaankin on ihan mukavaa, niin pieni ikävä on molempia tyttöjä koko aika ja ajatukset käy joka päivä heidän tekemisissään. Onko vanhempi saanut esseensä valmiiksi ja palautettua, onko nuorempi norsusafarilla vaiko Phi Phi-saaria ihmettelemässä. Tiedän, että pärjäävät kyllä, mutta ei se tätä äidin huolta kuitenkaan kokonaan poista.Varmasti helpotuksesta huokaisen, kun saan molemmat tytöt tänne koti-Suomeen ja vielä ihan saman pöydän ääreen. Nuorempi palaa jo reilun viikon päästä ja vanhempikin sitten toukokuun lopulla. Siihen asti sometan molempien kanssa melkeinpä päivittäin. Onneksi netti on olemassa!!

Tässä vielä muutama mukava muisto Lyonista! 

Reissussa taas

Kovin on ollut vauhdikasta elämä viimeiset pari viikkoa. Pariisin reissun jälkeen alkoi välittömästi aivan hervoton muuttourakka, jota kesti puolitoista viikkoa. Miten paljon voikaan kertyä tavaraa kahdenkymmenen vuoden aikana. Suurin osa vielä sellaista, mitä ei ole moneen vuoteen edes tarvinnut. Nyt oli pakkosauma käydä kaikki kaapit läpi ja kyllä, roskalavalle meni tosi paljon joutavaa tavaraa. Samalla, kun kävin läpi tavaroita, pakostikin tuli muisteltua kaikenlaista, mitä vanhassa asunnossa on tapahtunut. Tyttöjen lapsuusjuttuja ennen kaikkea. Aika moni on minulta kysynyt, tuntuiko haikealta hyvästellä vanha koti. Pakko tunnustaa, että ei tuntunut! Nyt oli juuri oikea aika vaihtaa maisemia ja kokeilla kaupunkiasumista. Olenkin nauttinut aivan täysillä esim. 7min. bussimatkasta töihin eikä toki voi väheksyä sitäkään etua, että lemppari teehuoneeni on tien toisella puolella :)

Nyt muutto on tehty. Vähän vielä puuttuu verhoja ja taulut odottaa koukkuja,  mutta muuten kaikki on saatu aika hyvälle mallille. Siispä olikin taas aivan hyvä hetki lähteä pääsiäiseksi reissuun. Vanhemman tyttären kevään kotikaupunki Lyon, Ranskassa, on tämän reissun kohteena. Kieltämättä taas hiukan hirvitti lähteä lentämään heti tiistaisen terrori-iskun jäljiltä, mutta niin kuin olen aikaisemminkin todennut, se tapahtuu, mitä on tapahtuakseen, vaikka kotinurkilla. Siispä sysäsin pelon pois ja lähdin innolla reissuun. Ihana olla taas koko perhe pitkästä aikaa kasassa! Joskin juuri tällä hetkellä tytöt ovat isänsä kanssa katsomassa jalkapallo-ottelua täällä Lyonissa. Se on meidän iskälle tosi mieluinen myöhästynyt isänpäivälahja. Minä vietän siis laatuaikaa itseni kanssa ja kerään voimia tuleville nähtävyyskierroksille ja shoppailuille. Seurana on tietenkin ranskalaista hyvää valkkaria! Salute!!! :)

Reissu tehty ja maailmaa nähty

Pariisi on nyt sitten nähty ja on aika palata kotikonnuille. Kaiken kaikkiaan aivan ihana reissu! Oli ihana viettää oikein laatuaikaa molempien tyttöjen kanssa. Vanhemman kanssa oltiin viimeksi nähty kaksi kuukautta sitten eli ikävä oli jo molemmin puolin. Nuoremmankin kanssa arki kotona on ollut aivan turhan kiireistä, että olisi ehditty rauhassa olla yhdessä. Molempiin tyttöihin olen onnistunut tartuttamaan tämän matkustusintoni eli hekin kokevat tämän matkailun mukavana tapana viettää aikaa perheen kanssa. Siinä samalla voi jutella itse kunkin kuulumiset rennosti ja rauhassa läpi.

Kiersimme perusturistipaikat tietysti. Louvressa menimme ihan opastetulle kierrokselle ja se olikin järkevä ratkaisu, tuskinpa itse olisi osattu löytää kaikkia tärkeimpiä teoksia parissa tunnissa. Ja kyllä, Mona Lisa on oikeasti tosi pieni, mutta ilman muuta näkemisen arvoinen. Nyt kun ei ollut mikään turistiaika, pääsimme katsomaan teosta ihan läheltä. Eiffel-tornin juurella käytiin, mutta ei menty ylös asti. Tuuli oli niin purevan kylmä, että arviolta parin tunnin jonotus hissiin ei houkutellut meitä. Ihan hienoa oli katsella alhaaltakin ja vielä valoshowta katseltiin sillalta illan hämyssä.

Champs Elyseetä käveltiin riemukaarelle ja Notre Dame käveltiin aika vauhdilla läpi. Kirkot ei oikein ole minun juttu, mutta tulipahan käytyä sielläkin. Lisäksi ranskalainen opetuttavani kävelytti meitä kaupungilla paikallisten tapaan tutustuttaen meidät juutalaiskortteileihin ja salaisiin puutarhoihin. Hienoa oli sekin ja erityisen hienoa oli kuulla paikallisen henkilön mietteitä omista kotikonnuista.

Nähtävyydet on aina paikallaan sopivassa suhteessa, mutta melkeinpä tärkein juttu kuitenkin reissuilla, yhdessäolon lisäksi, on minulle syöminen ja juominen. Nytkin joka päivä syötiin ihanissa paikoissa ja käytiin vielä kahvilla tai kaakaolla myöskin hyvin valituissa paikoissa. Oikein oli onnistuneita tälläkin reissulla ruokapaikat. Kuvia tuossa alempana.

Nuoremmalta tyttäreltä jos kysyy, mikä oli parasta, niin veikkaisin, että hän vastaisi shoppailu. Monenlaisia kauppoja on Pariisi pullollaan eli shoppailijan paratiisi ehdottomasti. Siispä yllättäen löytyi AIVAN ihanat kengät neitokaiselle kevään yo-juhliin, eikä varmaankaan ole kenelläkään muulla samanlaisia!

Asuimme nyt ensimmäistä kertaa airbnb:n kautta vuokratussa pariisilaisasunnossa. Vähän jännitin, millainen murju asunto on, mutta aivan turhaan. Todella herttainen rouva tuli päästämään meidät sisälle ja opasti asunnon tavoille. Kyseli vielä reissun aikanakin, että varmasti on meillä kaikki hyvin. Ja mikäs meillä oli ollessa, mukava kaksio, aivan normi pariisilaisessa vanhassa kerrostalossa. Turisteista ei niillä nurkilla ollut tietoakaan (meidän lisäksi). Leipomo naapurissa ja metroasema parin sadan metrin päässä. Jotenkin tuntui aidommalta Pariisilta, kun emme asuneetkaan hotellissa. Taidanpa kokeilla tätä majoitusta muissakin kaupungeissa!

Nyt sitten vaan ajatukset tulevaan muuttoon ja sen jälkeen taas reissupuuhiin. Lyon kutsuu meitä pääsiäisenä! :)



Ohessa vielä vähän kuvakavalkaadia Pariisista....

Valmistautumista Pariisiin

Terveisiä sairauslomalta! Jälleen kerran! Ei kannata huolestua, ei ole syöpäoireita, vaan astma taas heittäytyi ikäväksi viime viikolla ja työterveyslääkäri määräsi muutaman päivän koulukiellon. Tarkoittaa sitä, että oireilen erityisesti yhdessä tilassa meidän koululla ja nyt katsotaan, josko oireet helpottaisi, kun olen kokonaan pois vähän aikaa. Huomiseksi raahaudun kyllä töihin, mutta sitten onkin pitkä vapaa. Perjantaina olen palkattomalla virkavapaalla, kun lennetään Pariisiin tyttären kanssa ja sitten alkaa viikon hiihtoloma.

Nyt pitäisi alkaa siis kuumeisesti pakata, mutta vaikea päättää mitä varten pakkaisin. Pariisiako vaiko muuttoa varten. Laatikkoja alkaa olla nurkissa ihan kiitettävästi. Vanhat sohvat on myyty, istumme parvekkeen lepotuoleilla. Samoin ruokapöytä myytiin, sen virkaa toimittaa nyt tyttären työpöytä, tuoleina kaksi jakkaraa. Sänky lähti maanantaina ja nyt nukutaan ilmapatjalla. Onneksi pesukoneen ostaja hakee sen vasta viikonloppuna, niin saadaan viimeiset pyykit ennen reissua vielä pestyä. Täällä on siis ns. hallittu kaaos, mutta ensi viikolla tähän aikaan uusi asunto on jo meidän käytössä. Jee!!!  Nyt yritän siis vaan hillitä itseäni ja muistaa, että aikaa on vielä paljon. Tämä vanha asunto luovutetaan uudelle omistajalle vasta 15.3. eli ei mitään kiirettä. Mutta minkä sitä ihminen luonteelleen voi, minä nyt olen tälläinen heti-mulle-kaikki-tänne-tyyppi ( kuvailee rakas mieheni). Joka tapauksessa matkalaukku on nyt levitetty ja siihen yritän keskittyä. Pariisissa on reilu 10 astetta lämmintä ja sen mukaan vaatteita pitäisi pakkailla.

Meidän ikioma matkaopas eli vanhempi tyttäreni Lyonissa on tämän viikon lomalla omista opinnoistaan Ranskassa ja on tehnyt meille hienot matkasuunnitelmat. Kaikki Pariisin tärkeät nähtävyydet pitäisi tulla koluttua, jos pysytään suunnitelmissa. Lauantain kohdalla on mielenkiintoinen kysymysmerkki. Meidät on kutsuttu ranskalaiseen kotiin, ranskalaisen opettajakollegani vanhempien luo. Mielenkiinnolla odotan, millaista siellä on ja onnistuuko ranskan puhuminen meikäläisen kansalaisopistopohjalla yhtään :) Tod.näk. ei...

Onneksi minulla on hyvä pakkausapu. Ystävän koira tuli meille hoitoon täksi päiväksi. :) Huomenna siis Helsinkiin ja perjantaina Paris, here I come!

Monenlaista jännitystä

Ei ole minun elämäni tylsää tällä hetkellä, ei todellakaan. Jännitin magneetin tuloksia  ihan kamalasti, kuten jo aiemmin kirjoitin. Onneksi sain hyviä uutisia siltä saralta. Alkuvuodesta alkoi puolestaan vanha ystäväni astma oireilemaan ja sitä onkin nyt sitten myöskin tutkittu kunnolla. En itse aluksi ajatellut mitään sen kummempaa kuin, että astmalääkkeet taas vaan kehiin ja se siitä. Mutta eihän se niin mennyt, vaan lääkäri toki haluaa tietää, miksi niin monen oireettoman vuoden jälkeen taas oireilen. Oliko syy uuteen oireiluun vain kovat pakkaset vaiko mahdollisesti yksi koulun tiloista, jossa juuri oireilun alla jouduin istumaan neljän tunnin koulutuksen? Ehkäpä jompi kumpi näistä tai sitten totta kai tähänkin piti vetää myös syöpäkortti kehiin, että saivat minut taas ihan hermoraunioksi. Entäpä, jos oireilenkin keuhkoihin levinneen syövän vuoksi? No, sehän tarkoitti keuhkoröntgeniä ja radiologin tarkkaa kuvien tutkimista. Mutta, eipä vaan löytynyt huomautettavaa sieltäkään, ihan olivat puhtaat keuhkot. Siispä syyksi jäi tod.näk. pakkasen laukaisema astmaoireilu ja lääkitys toistaiseksi.

No, eihän tässä tokikaan ollut vielä tarpeeksi. Viime lauantaina iski vasempaan pohkeeseen armoton kipu, jota aluksi lääkitsin Buranalla ja Panadolilla. Kipu ei vaan hellittänyt, joten soitin päivystykseen maanantaina, pienenä pelkona laskimotukos. Ei varmaankaan ole sitä, sanottiin, odota vaan keskiviikkoon (astmakontrolli tk:ssa), mutta silloin on näytettävä lääkärille.  Ja minähän odotin ja kipuilin ja valvoin ja murehdin ja pelkäsin, että piloille menee kaikki kevään reissut. Se siitä Pariisista tai Lyonista. Marevanin kanssa ei lähdetä reissuun. Keskiviikkona lääkäri tutki edelleen kipuilevan jalan ja totesi, että ei varmaankaan ole tukos, mutta ihan varma ei voi olla. Siispä labraan ja verikokeeseen, jolla voidaan todeta, onko jossain päin kroppaa tukos vaiko ei. Ja tänään taas hermoilin ja odotin lääkärin soittoa toivoen parasta ja peläten pahinta. Senhän minä jo osaan tosi hyvin. Ja en millään meinannut uskoa, kun lääkäri sitten soitti ja sanoi, että tervemenoa Pariisiin, ei ole tukoksia minun kropassa. Helpotuksen huokaus oli melkoisen syvä!!!! Ei haittaa, vaikka jalka edelleen vähän kipuilee ja kramppailee. Nyt kestän sen, kun voin luottaa, että se menee ohi, eikä ole mitään vakavaa.

Nämä ovat niitä ei-niin-kivoja-sairausjännityksia, mutta tähän talveen on liittynyt myös muuta ihan kivaa jännitettävää. Meidän asunto on nyt nimittäin vihdoin ja viimein myyty!!! Me siis muutetaan kaupunkiin!!!! Vuokra-asunto saadaan maaliskuun alusta ja pari viikkoa on aikaa tehdä muuttoa vuokra-asuntoon ja tyhjätä tätä vanhaa. Tuntuu tosi mukavalta, ihana saada tällainen elämän muutos juuri nyt! Ehkäpä juuri nämä asuntoasiat ovat auttaneet minua unohtamaan edes hetkittäin kaiken sairaushuolen, kun on ollut pakko miettiä ensin ihan tarjousasioita, hyväksytäänkö, tehdäänkö vastatarjous. Sitten kun tarjous oli molemmin puolin hyväksytty vihdoin ja viimein, oltiinkin siinä tilanteessa, että meidän pitäisi muuttaa nopeasti pois, mutta mihin? Ei oltu uskallettu oikein katsella yhtään mitään, kun ajateltiin, ettei tästäkään kaupasta tule mitään. Vähän tuli siinä kiire, mutta taas tuli todistettua isäni viisas ajatus "asioilla on tapana järjestyä". Niin kävi meillekin ja vuokra-asunto löytyi ja hyvä sellainen.

Siispä tosi hyvillä mielin ja kohtuullisen terveenä aloittelen pian elämää toisella puolella kaupunkia. Ennen sitä valloitetaan toki vielä Pariisi! :) Tähän risukasaan paistaa siis aurinko juuri nyt aika kivasti!

Ps. Kaikki tutut tietävät, että inhoan vihreää väriä ja siitä huolimatta muuttotyhjennyksen yhteydessä löytyi tällainen aarre.... Saa ostaa, kuka haluaa :)