Lyoniin jäi vanhempi tytär jatkamaan vaihtarielämäänsä ja meidän elämä jatkuu taas täällä Suomessa. Joskin kuluvat pari viikkoa meitä on täällä uudessa kodissa vain me kaksi vanhusta. Nuorempi tytär kun lähti ystävänsä kanssa juhlistamaan lukion loppumista Thaimaaseen. Nyt on ollut hyvä sauma kuulostella, miltä se elämä ilman yhtäkään lasta pyörimässä ympärillä tuntuu. Pakko sanoa, että vähän outoa on ja hiljaista. Ensinnäkin on ollut pakko taas vähän enemmän itse laittaa ruokaa. Tytär kun hoiteli ruokapuolta tässä keväällä ihan kiitettävästi. Toisaalta kotona ja erityisesti keittiössä on nyt paljon siistimpää, kun ei ole niin montaa kokkia sotkemassa. Miehen kanssa ollaan myös jouduttu miettimään, että miten se elämä kahdestaan oikein sujuu ja kyllähän se sitten loppujen lopuksi sujuu ihan ok näinkin. Mökkeillään, lenkkeillään, käydään ulkona syömässä, teatterissa ja ollaan vaan. Vanhuksethan tarvitsee myös aika paljon lepoa :)
Vaikka elämä kahdestaankin on ihan mukavaa, niin pieni ikävä on molempia tyttöjä koko aika ja ajatukset käy joka päivä heidän tekemisissään. Onko vanhempi saanut esseensä valmiiksi ja palautettua, onko nuorempi norsusafarilla vaiko Phi Phi-saaria ihmettelemässä. Tiedän, että pärjäävät kyllä, mutta ei se tätä äidin huolta kuitenkaan kokonaan poista.Varmasti helpotuksesta huokaisen, kun saan molemmat tytöt tänne koti-Suomeen ja vielä ihan saman pöydän ääreen. Nuorempi palaa jo reilun viikon päästä ja vanhempikin sitten toukokuun lopulla. Siihen asti sometan molempien kanssa melkeinpä päivittäin. Onneksi netti on olemassa!!
Tässä vielä muutama mukava muisto Lyonista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti