Ihana kamala äitiys

Taas äitienpäivänä nämä äitiyteen liittyvät asiat ovat varmasti muillakin kuin minulla pinnassa. En osaa edes kuvitella, millaista elämäni olisi, jos en olisi äiti. Suurimmat ilot ja myös suurimmat surut olen kokenut äitiyden kautta. Vanhemman tyttäreni syntymä oli ihana ilon hetki, meidän ensimmäinen lapsi. Siitä valtavasta ilon ja onnen tunteesta mentiinkin sitten suoraan toiseen ääripäähään, sydänleikkaukseen neljän päivän ikäisenä. Jouduin ristiäisten sijaan miettimään mahdollisia hautajaisia. Sitä tuskaa, mitä koin, kun tytär kolmeen kertaan leikattiin, ei voi verrata mihinkään omiin sairauksiin, ei edes syöpädiagnoosiin. Viimeisellä leikkauskerralla, kun tiedossa oli, että seuraavana päivänä tyttäreni sydän pysäytetään, muistan vain huutaneeni hotellihuoneessa sitä järkyttävää tuskaani ulos. Muutakaan en voinut tehdä. Onneksi kaikki sujui hienosti ja tytär on tänä päivänä terve ja fiksu nuori nainen.

Toisen tyttären kohdalla järisyttävin hetki sattui viime joulun alla, kun hän joutui autokolariin. Kolme pitkää tuntia odotimme, että hän palaa tajuihinsa ja monenlaisia ajatuksia ehti kulkea mielessä. Silloinkin oli onneksi enkelit matkassa ja tytär toipui ennalleen ja nyt järjestelemme hänelle ylioppilasjuhlia. Yksi ihana, onnentäyteinen päivä taas tulossa.

Ihania ja ylpeitä äitiyden hetkiä on ollut paljon, mutta välillä on ollut myös niitä hetkiä, jolloin olen miettinyt, olenko ollenkaan hyvä äiti, kelpaanko.  Äitiys kun tarkoittaa myös rajojen asettamista, ei vaan sitä kaikkea kivaa. Ja sehän ei lapsille, nuorista puhumattakaan aina käy. Hyvinkin suorasanaista palautetta on tullut, ovet ovat paukkuneet ja olen saanut ymmärtää olevani kaikkea muuta kuin ihana äiti. Niistäkin on kuitenkin selvitty ja puheväleissä ollaan edelleenkin :) Ja mikä kaikkein ihaninta, tyttäret molemmat lähtevät nykyään kanssani matkoille, teatteriin, kahville. Ehkä en olekaan niin nolo!

Ehkä eniten tätä äidin rakkautta kuvaa kuitenkin se, että jokainen sairaus, mitä tielleni on tullut, on saanut minut ajattelemaan, miten hyvä oli, että tämäkin sairaus tuli minulle, eikä tyttärilleni. Ja se tunne on ihan aito. Minä kyllä kestän ihan mitä vaan, kun lasteni ei tarvitse kestää. Ja kun lapset ovat sairastaneet, olisin paljon mieluummin itse sairastanut heidän puolesta. Onneksi nyt on kummankin lapsen terveystilanne hyvä ja äitikin tässä porskuttelee menemään ihan kelpo tahdilla, eikä tarvitse näitä asioita miettiä.

Summa summarum on ihanaa olla äiti! Hyvää äitienpäivää kaikki muutkin ihanat äidit!