Leikkaus ohi

Kotona taas väsyneenä, mutta onnellisena. Josko nyt olisi leikkauskiintiö vähäksi aikaa täysi. Vähän reilun vuoden aikana olen ollut leikkauspöydällä neljä kertaa ja siinä on kyllä ihan tarpeeksi ja vähän liikaakin yhdelle ihmiselle. Eilinen leikkaus oli siitä helpoimmasta päästä, VAIN kosmeettinen leikkaus. Siitä huolimatta olo on aika hakattu. Tukivyö mahan päällä ja toinen rinnoilla. Kiristää molemmat ihan kiitettävästi. Leikkaus piti siis sisällään proteesin vaihdon ja rasvaimun mahamakkaroista, jolla pehmennettiin silikonin reunoja ja kasvatettiin rinta samankokoiseksi kuin toinenkin. Tikkejä on siis sekä rinnassa että mahassa.

Aina se vain unohtuu, miten kurja olo on leikkauksen jälkeen ja miten tylsää sairaalassaolo ylipäätään on. Jos yhtään pitempään pitäisi olla, niin johan jo siitä sairastuu, ettei voi kuin maata sängyssä. Heti kun pääsin päivällä kotiin, olo oli paljon parempi. Nyt jännityksellä odotan, miten toipuminen edistyy, olisinkohan perjantaina jo matkustuskunnossa ja lauantaina valmis yo-juhliin Turussa. Katsotaan miten käy!

Päiväunista on turha haaveilla, kun takapihalla möyrii kaivinkone koko päivän aina iltaseitsemään saakka. Taloyhtiössä korjaillaan salaojituksia... Jospa riittäisi paremmin unta yöksi. Viime yö menikin sairaalassa taas perinteiseen tapaan naapurin kuorsauksia kuunnellessa.