sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Huh huh!!

Ei ehkä ollut ihan kaikkein viisain keksintö lähteä kolme päivää leikkauksen jälkeen istumaan kolme ja puoli tuntia autoon ja Turkuun yo- juhliin. Mutta minkäs teet, minä nyt olen tällainen, etten osaa vaan sairastaa rauhassa.

Perjantai meni vielä hyvin. Olimme pitkästä aikaa koko perhe ihan rauhassa koossa. Ihanaa!! Kävimme syömässä Turussa lemppariravintolassamme Trattoria Romanassa ja vietimme yön tyttären opiskelija-asunnossa. Lauantaina lähdin muun perheen mukaan kaupungille ihan vaan pikkuisen pyörähtämään torille ja jokirantaan. Sitten olikin vuorossa tälläytyminen juhliin ja se oli nyt vähän haastavaa. Minulla kun on ns. tyrävyö mahan päällä ja toinen vähän kapeampi vyö leikattua rintaa laskemassa oikealle paikalle. Pitkään virittelin, että sain itseni yhtään asiallisen näköiseksi ilman että mistään pursuaa mitään ylimääräistä :) Hyvin ilmeisesti onnistuin, koska en saanut mitään kummeksuvia katseita osakseni...

Juhlat olivat aivan ihanat ja päivänsankari säteili ja ilahtui kovasti, kun pääsimme paikalle. Automatka kotiin olikin sitten jo aika tuskainen ja ilalla kotona voimat loppuivat ihan täysin. En meinannut enää jaksa edes sänkyyn siirtyä ja jo nukkuminenkin tuntui liian työläältä ja päässä pyöri. Tämä päivä on siis mennyt ihan täysin toipuessa viikonlopun rasituksista. En edes yritä nousta tästä sohvan pohjalta, vaan katson suosiolla telkkaria. Pop'n Roll, Big Bang ja kohta alkaakin Vain elämää-uusinnat ja sokerina pohjalla lempparisarjani Kosto. Nyt siis huilaan ja huomenna mietin, jaksaisinko ajella mökille jatkamaan huilaamista... Ensi viikolla on lääkäri, mutta en taida paljastaa, mitä tuli tehtyä. Joka tapauksessa hyvää vauhtia toivutaan, se on pääasia!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti