Huomenna tulee viikko toisesta CEFistä ja täytyy kyllä sanoa, että tämä on ollut pahin viikko koko hoidon aikana. Pahoinvointi on kyllä mennyt ohi, mutta mahavaivat ei hellitä. Taitaa olla ihan romuna mahan limakalvot kauttaaltaan, kun ei tässä auta sen enempää happosalpaajat kuin suojaavat kalvotkaan. Nukkumisesta ei tule mitään eli väsyneenä haamuna haahuilen täällä päivät pitkät. Positiivisiakin asioita onneksi löytyy. Oma pää on tullut taas takaisin ja zombit on pysyneet poissa. Se on kuitenkin se tärkein juttu, millä jaksan taas eteenpäin.
Ihan oikeasti nyt mietityttää ja pelottaakin se viimeinen hoito tosi paljon. Täytyy soitella hoitajille, josko keksisivät lääkärin kanssa minulle jotain uutta apua viimeiselle kerralle. Tätä painajaisviikkoa en mitenkään haluaisi käydä läpi uudestaan.
Onneksi ulkona on kiva pakkassää ja vointi on väsymyksestä huolimatta sen verran reipas, että jaksan lähteä pienelle sauvakävelylle. Ulkona oleminen tekee aina hyvää! Loppuiltapäivän voikin sitten viettää sohvalla Täydellisten naisten seurassa. Onneksi telkkari ja dvd:t on keksitty!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti