maanantai 10. syyskuuta 2012

Viikonloppuajatelmia

Viikonloppu sujui tyttären 15-vuotissynttäreitä juhliessa mökillä. Oli ihana vaihtaa maisemia ja tavata ihmisiä, joita en ollut vähään aikaan nähnyt. Synttärisankari oli kyllä ihan sokea mökin ihanuuksille, kaiken huomion vei enon lahjaksi ostama IPhone. Että voi yksi kännykkä saadakin neidin niin onnelliseksi!

Viikonloppuun liittyi myös vierailu pienen kummipojan luona. Heidän perheelle en ollut aikaisemmin omia sairauskuvioita vielä saanut kerrottua, mutta nyt oli vähän pakko. Herätti kummastusta, miksi kummitäti ei ota vauvaikäista kummilastaan syliin. Eipä siinä auttanut kuin sanoa, että on vähän käsi kipeä, en uskalla, etten pudota vauvaa. Sitten oli selitettävä, miksi se käsi on kipeä ja siinä tulikin koko tarina kerralla kerrottua. Kurja vaan heittää tuollainen pommi kivoille ihmisille. Sanattomaksihan se heidätkin vei, vaikka kuinka yritin sanoa, ettei tässä mitään hätää, kaikki on niin hyvin kuin tässä tilanteessa voi olla. Ei auta, että itse pärjäilee tämän sairauden kanssa, se tulee koskettamaan myös aika monia muitakin ihmisiä. Heitä syöpä-sana pelottaa ja miettivät ihan varmasti, mitenköhän minulle tässä kamppailussa käy. Enemmän kuin sääliä, toivoisin kuitenkin lähelläni olevilta ihmisiltä ihan tavallista yhdessäoloa, niin kuin aina ennenkin. Tämä sairaus ei saisi muuttaa suhtautumista minuun. Ihan sama ihminen olen edelleenkin.

Kummipojan isä osoitti hienoutensa ihmisenä. Halasi ensin minua lämpimästi ja sitten kysyi mieheltäni, miten hän jaksaa tämän minun sairauteni kanssa. Tuli ihan syyllinen olo. Minua paapotaan ja hoivaillaan ja huomioidaan kyllä yllin kyllin, mutta ihan oikeasti, kovilla on miehenikin. Enkä minä tämän kaiken sotkun keskellä ymmärrä sitä tarpeeksi huomioida. Jos ei ole niin kivaa olla sairas, niin ei varmasti ole helppoa myöskään jakaa arkea syöpäsairaan kanssa. Sairaus kun on väkisinkin meidän jokaisessa päivässä mukana, ei sille mitään voi, vaikka yritän olla tekemättä siitä sen suurempaa numeroa. Joka tapauksessa nyt tsemppaan ja yritän olla enemmän vaimo ja äiti kuin sairas!!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti