Myöhästynyt syntymäpäivälahja

Vielä tipahti yksi synttärilahja ja se tuli sairaalassa. Tänään oli nimittäin viimeinen Herceptin-hoito! Itse olin varautunut siihen, että vielä menen yhden kerran kolmen viikon päästä. Siksi olikin niin iloinen yllätys, kun hoitaja ilmoitti, että se oli nyt sitten tässä, ei tarvitse enää tulla. Taaskin on kyllä vähän kaksijakoinen fiilis, toisaalta helpottunut, mutta toisaalta mietityttää, että ihan oikeasti, olisiko tässä nyt kaikki. Voisiko se mitenkään olla mahdollista, että hoidot olisi minun osaltani nyt kokonaan ohi?

Tämä vuoden Herceptin-jakso on toisaalta ollut kevyttä hoitoa verrattuna sytostaatteihin, mutta toisaalta niin kamalan pitkä ja uuvuttava. Vaikka ei ole ollut pahoinvointia, niin tämä uuvuttava väsymyskin on ihan oikeasti alkanut tympiä melkoisesti. Josko nyt alkaisi ihan kunnollinen toipuminen ensin leikkausta varten ja sitten kokonaan. Tähtäimenä olisi kuitenkin olla syksyllä täysin työkuntoinen. Onkohan utopistinen tavoite?!

No jaa, sen näkee sitten. Joka tapauksessa nyt on pakko ottaa vielä yhdet päikkärit, sen verran koville otti tämän päivän hoito. Jos sitten jaksaisin olla hetken hereillä ennen yöunia...