Leikkaussali kutsuu taas

Tänään oli taas sairaalapäivä. Olin plastikkakirurgin vastaanotolla suunnittelemassa tulevaa leikkausta. Nykyinen implanttihan on vain väliaikainen, suolavedellä täytetty venytysrinta eli tilalle täytyy vaihtaa oikea silikoni. Samalla saan kuulemma myös rasvaimun vatsamakkaroista, että saadaan implantin reunaan pehmikettä. Onpa hyvä, etten ole sitten kuitenkaan vielä innostunut laihduttamaan, niin on mistä ottaa! Voisi ottaa vaikka vähän reilumminkin, ei haittaisi yhtään! Toisen rinnan kohotusta mietittiin myös, mutta päätettiin jättää tekemättä. Kirurgi oli sitä mieltä, että suht samanlaiset rinnat saa aikaiseksi ilman kohotustakin. Hyvä niin, sillä mitä vähemmän leikellään, sen nopeammin toivun, toivottavasti.

Leikkauspäivä on toukokuun viimeisellä viikolla eli ehdin olla melkein koko toukokuun töissä. Sairauslomaa ei tarvitse ottaa kuin neljä päivää ja se on taas talouden kannalta hyvä juttu. Muuten en oikein tiedä, mitä ajattelisin leikkauksesta. Ensimmäistä kertaa olen menossa rintaleikkaukseen niin, että ei ole syöpäkasvaimia etukäteen tiedossa ja toivottavasti niitä ei leikkauksessakaan löydy. Leikkaus on siis pienin tähänastisista ja toipuminen pitäisi olla suht nopeaa. Siitä huolimatta olo on jotenkin surkea, taas mennään. Kolmas tai oikeastaan neljäs leikkaus reilun vuoden sisään, jos laskimoportin laittokin lasketaan. Siinä on ihan reilusti yhdelle ihmiselle kestettävää ja vähän liikaakin, jos minulta kysytään. Voisi tämä leikkausrumba nyt jo riittää. En vaan mitenkään saa itseäni uskomaan, että tämä voisi olla viimeinen leikkaus. En uskalla ajatella niin.

Onneksi viikonloppu oli yhtä juhlaa ja postiivista energiaa. Olin Helsingissä rakkaan ystävän luona ja voimaannuin oikein urakalla. Syötiin hyvin, shoppailtiin ja käytiinpä jopa Tornissa päivädrinksuilla. Nyt taas jaksaa  vaikka vielä yhden rintaleikkauksen!