Mindfulness eli tietoinen läsnäolo, tässä hetkessä eläminen, on ollut yksi apukonsteistani sairastamisen varrella. Olen opetellut sulkemaan ympäriltäni turhat negatiiviset asiat ja ihmiset pois ja pyrkinyt keskittymään juuri meneillä olevaan hetkeen, niihin asioihin, jotka ovat hyvin. Nyt hoitojen aikana tai oikeastaan hoidoista toipuessa olen kääntänyt mindfulness-opit päälaelleen. Silloin, kun olo on surkea ja heikko, en mietikään sitä hetkeä, vaan annan rauhassa ajatusten juoksennella aivan muihin asioihin, tulevaisuuteen. On turha jäädä kuuntelemaan, mahtaisikohan pahoinvointi iskeä päälle, heikottaako jalkoja, poltteleeko suuta. Mitä surkeampi olo, sitä enemmän suunnittelen tulevaa. Mietin palkintoja itselleni. Mihin menen syömään tai kahville, kun olo helpottaa. Mitä kesäteattereita käyn katsomassa. Mitä teen sitten kun koko putki on ohi. Suunnittelen ja touhuan ainakin ajatuksissani, jos en muuten jaksa. En yritäkään elää hetkessä, se on liian raskasta silloin, kun oikeasti on raskasta...
Ensi viikolla kesäteatteriin, elokuussa Tampereelle ja ehkä Helsinkiinkin ja pääpalkintona Lontoon matka syyslomalla. Ja muita kivoja pikkujuttuja väliin, niin jaksan ja selviän vielä kahdesta iskusta. Nyt on päivä numero 4 Navelbine-tehosteiden jälkeen ja alan olla taas pikkuhiljaa kunnossa. Tällä kertaa käytin pahoinvointiin vain mökkielämä-nimistä lääkettä!!! Aika hyvä lääke, vai mitä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti