Viimeistä viedään...

Niin sitä vaan on taas rämmitty tähän asti, että viimeiset sytot tiputettiin suoneen keskiviikkona. Suoraan sairaalasta ajeltiin tänne mökille, kun viimeksikin tämä mökillä olo tuntui niin hyvältä. Päivä numero kolme on menossa ja vähän heikottaa ja öklöttää, mutta ei paha ollenkaan. Pärjään kyllä, kun vaan otan pahoinvointilääkkeet niin kuin hoitajat määräsivät, enkä yritä sinnitellä ilman.

Ensi viikolla on vielä Navelbine-tehostetabletit ja siinä se sitten olikin tämä putki. Paitsi Herceptin jatkuu kolmen viikon välein ensi kevääseen. Sitä ei kuitenkaan lasketa, kun se ei aiheuta sen kummempia sivuoireita :). Nyt pitäisi siis olla iloinen ja pomppia katossa, hoidot ohi jee!!! Ei kuitenkaan yhtään tunnu siltä. Ekalla kerralla tuntui, mutta nyt en uskalla iloita. En vaan uskalla, jos taas tulee jotain ikäviä ylläreitä matkaan. Ensi viikolla on lääkäri ja toivottavasti häneltä saan vähän vahvistusta siihen, että voisin nyt olla terve!

Helle on hellinyt täällä Suomessakin nyt tosi pitkään ja ainakin minä nautin siitä, että aamukahvit voi juoda ulkona, soudella järvellä ja tehdä pikkuaskareita puutarhassa. Edellyttäen toki, että saan välillä tulla tänne sisälle vilvoittelemaan ilmanlämpöpumpun äärelle!! Nyt taas ulkopuuhiin!