Nyt olisi siis juhlan paikka, viimeinen sytohoito on onnistuneesti takana!!! Pitäisi oikeastaan korkata kuohuviinipullo, mutta sattuneista syistä jätän sen odottamaan parempaa hetkeä ihan kirjaimellisesti. Olo on niin helpottunut, että itku pääsi, kun istuin autoon sairaalan pihassa. Mies jo vähän säikähti, että mitäs nyt, pitäisikö hänen tietää jotain. Mutta ei tässä ole mitään muuta kuin tunteet vaan tosi pinnassa ja tällä kertaa ihan iloiset tunteet.
Hoito sujui hyvin, vaikka vieras hoitaja tänään olikin hoitamassa. Uskoi sitten lopulta pienen vakuuttelun jälkeen, että tarvitsen pahoinvointilääkkeet tipan kautta, tabletit ei sovi minulle. Näin tehtiin, vaikka hoitajaraukka joutui nyt sitten tekemään minun kanssa vähän ylitöitä ja vielä perjantaina. Tällä hetkellä kun hoidon loppumisesta on noin tunti, olo on ihan ok. Väsynyt ja vähän heikko, mutta ei okseta - ainakaan vielä. Hyvältä siis näyttää, nyt vaan peukut ja varpaat pystyyn, että tämä olotila jatkuu mahdollisimman pitkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti