Helsingin reissu meni loistavasti ja nyt olen taas ihan täynnä positiivista energiaa. Thank you dear friend in Helsinki!!! Vointi on siis tosi hyvä, toivottavasti jatkuukin tällaisena. Ensi viikolla olisi tarkoitus jo vähän pyörähtää koululla haistelemassa työtuulia. En ole kuin ihan muutamalle työkaverille kertonut sairaudestani, mutta nyt tuntui jotenkin helpommalta kertoa etukäteen kuin sitten jokaiselle erikseen. Puhumattakaan siitä, että olisin yrittänyt pitää asiaa salassa ja lasketella valkoisia valheita. Siispä väsäsin sähköpostiviestin, jossa kerroin tärkeimmät eli miksi olen ollut pois ja milloin olen palaamassa ja että toivottavasti työskentelevät minun kanssani jatkossakin ihan entiseen tapaan. Mitään säälipisteitä en tuolla viestillä kalastele. Päinvastoin toivoisin, että työkaveritkin osaisivat suhtautua sairauteen jotenkin neutraalisti, niin kuin itsekin teen. Tilanne on se mikä on, eipä se surkuttelemalla miksikään muutu.
Parisenkymmentä viestiä siis lähti kohti työkavereita. Ja pitkin iltaa olen itkun kanssa lukenut aivan ihania vastauksia heiltä. Jotenkin siinä työntouhussa ei tule huomanneeksikaan, miten hienojen ihmisten kanssa sitä saa tehdä töitä. Nyt tässä tilanteessa sen huomaan, niin sydämellisiä ja kannustavia viestejä olen saanut. Toivottavat minut lämpimästi tervetulleeksi taas työyhteisöön. Voi kun vaan osaisin itsekin olla yhtä huomaavainen toisia kohtaan, kun heillä on vaikeaa.
Positiivisen energian tankkaus jatkuu huomenna. Vuorossa olisi kiva kahvi- ja elokuvahetki kahden rakkaan ystävän kanssa. Maanantaina onkin sitten paluu arkeen, sädehoidot alkavat. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti