Joulutunnelmissa

Joulu kolkuttelee jo ihan ovella ja nyt minäkin aion jäädä joululomalle. Yleensä jäädään joululomalle töistä tai koulusta, mutta minä ajattelin jäädä joululomalle tästä sairaudesta. Olen toipunut ekasta CEFistä lähes ennalleen, mitä nyt pieniä mahavaivoja vielä on, mutta niitä ei lasketa. Olen seuraavat kaksi viikkoa taas oma itseni ja aion nauttia tästä olotilasta täysillä. Yritän tosissani unohtaa kaikki menneet surkeudet ja tulevat hoidot. Eipä ne murehtimalla miksikään muutu. Paljon tärkeämpää on nyt ladata paljon positiivista energiaa joulusta ja läheisistä ihmisistä, että jaksan edessä olevat kaksi viimeistä hoitoa. Toivottavasti mitään ikäviä ylläreitä ei ole luvassa, jotka pilaisivat suunnitellun joululomani. Välttelen siis ihmisjoukkoja ja flunssaisia sukulaisia parhaan kykyni mukaan.

Huomenna pakataan auto täyteen ruokia ja lahjoja ja otetaan suunta Pohjanmaalle, mökille. Paukkupakkasissa ajellaan varmaankin, mutta sepä ei meitä haittaa. Mökillä olisi luvassa ihana perhejoulu ilman sen kummempia hössötyksiä. Saunotaan ja syödään hyvin ja pari lasia viiniäkin olen luvannut itselleni joulun kunniaksi. Sairauskuvioihin palaan vasta vuonna 2013!!!!

Ihanaa joulua teille kaikille, jotka tätä luette!!

PS. Sairauslomassa on se hyvä puoli, että ehtii tehdä kaikenlaista jouluextraa, esim. näitä karkkikuusia :)

3. päivä Cefin jälkeen

Surkea päivä. Öklö olo yltyi eilen illalla ja yöksi jouduin ottamaan pahoinvointilääkkeen, sama tänä aamuna. Onneksi lääke vie pahoinvoinnin tunteen, mutta sitten toisaalta tuo mukanaan tällaisen vähän epämääräisen, levottoman olon. Heikottaa ja väsyttää, mutta nukuttua ei oikein saa. Syöminen on jäänyt Piltti-purkkien ja hedelmäsalaatin tasolle, mutta eiköhän tälläkin pari päivää selviä.

Arvon tässä ensi yötä, josko selviäisin jo ilman lääkkeitä. Ei siitä mihinkään pääse, että lääkkeellä saa yhden vaivan pois ja tilalle tulee aina jotain muuta. Nyt ei kuitenkaan okseta, mahaa vain polttelee, ehkä vatsansuojalääkkeellä mentäisiin tämä yö, taidan kokeilla.

Summa summarum, en ole oksentanut kertaakaan ja olisiko olo nyt vähän parempi kuin aamulla, ehkä. Kolme pahoinvointilääkettä olen ottanut tähän mennessä, en muuta. Se on kuitenkin aika vähän, jos nyt sitten riittää. Toivottavasti huominen on taas parempi päivä ja siitä lähtisi jo toipuminen joulun viettoon!!

Eka CEF ohi

No nyt se on sitten tiputettu tämä ensimmäinen CEF. Kovasti murehdin jo valmiiksi, miten sen kanssa käy.  Sain pahoinvointilääkkeet tipan kautta ja pikkuannoksen myös kortisoniakin, vaikka sitä ei alun perin pitänytkään antaa. Olivat kuitenkin sitä mieltä, että kortisoni pienenäkin annoksena tukisi sitä, ettei pahoinvointia tulisi. Siihen päälle sitten ne kolme pussia CEFin eri osasia. Paljon siis tuli lääkkeitä yhdelle kerralle.

Nyt on yksi päivä kulunut ja yksi huonosti nukuttu yö. Aika lailla heti alkoi heikotus eilen, kun pääsin kotiin. Mahassa oli myös vähän outo olo. Odottelin, josko tulisi yhtään oksettavaa oloa, sitä varten oli jo valmiina lääkkeet käden ulottuvilla. Sellaista oloa ei kuitenkaan tullut ja niinhän sen piti mennäkin. Tipan kautta annettavien pahoinvointilääkkeiden vaikutusaika kun pitäisi olla kolme päivää. Siitä huolimatta kuuntelin tuntemuksiani aivan hermoheikkona ja nukuinkin vati sängyn vieressä. Heräilin vähän väliä, söin suolakeksejä ja join vettä.

Nyt yritän syödä pikkuannoksia vähän väliä, ettei maha pääsisi tyhjäksi. Edelleenkään ei okseta, vaikka muuten vähän kummallinen olo onkin eli lääkkeisiin en ole koskenut. Aika ihanaa kyllä taxoihin verrattuna, että maut on pysyneet samana eikä mitään luu- tai lihaskolotuksia ole tuntunut. Toivon niin hartaasti, että tämä menisi nyt suht helpolla, ettei huomenna alkaisi mitään älyttömiä öllötyksiä, mutta sen näkee sitten. Palaan asiaan myöhemmin!!

Juhlan aihetta

Viimeisen taxon kolotukset on taas kärsitty ja olo on ihan normaali. Mitä nyt vähän väsyttää, mutta se nyt ei ole mitenkään poikkeavaa. Viikonloppuna juhlittiin isäni 75v.-päiviä. Oli mukava saada kasaan koko lähipiiri. En ole pitkään aikaan tavannutkaan siskoa ja veljeä ihan kasvotusten. Puhelimessa ja facebookissa on juteltu, mutta ei se ole sama asia. Päivänsankari oli vilpittömän iloinen kaikista huomionosoituksista ja tuli itsellekin tosi hyvä mieli, että saatiin juhlat järjestettyä. Jokainen meistä kantoi oman kortensa kekoon ja yhdessä tekemällä kaikki sujuu niin helposti ja kivasti.

Olen jo tässä itsekin miettinyt juhlien järjestämistä. Olen nimittäin sitä mieltä, että kun viimeinenkin syto on ohi (herceptin- hoitoja ei lasketa), niin olen kyllä juhlat ansainnut. Mikä voisi olla sen parempi juhlan aihe, kuin näiden kidutushoitojen loppuminen? Taidan järjestää oikein juhlasuman. Yhdet täytyy pitää Hesassa hyvän ystävän kanssa, yhdet omalla perheellä täällä, yhdet täällä olevien ystävien kanssa ja tietty yhdet juhlat vielä vanhempien ja sisarusten kanssa. Siinähän sitä riittää kevättalvelle ohjelmaa!

Jotenkin nyt alkaa tuntua siltä, että täytyy ihan oikeasti olla jotain kivaa odotettavaa, että nämä viimeiset kolme hoitoa jaksaisi kunnialla läpi. Nyt palkitsen itseäni hoitojen välissä aina ravintolareissuilla ja muutenkin hyvällä ruualla. Syöminen kun on se kaikkein kurjin juttu näiden hoitojen kanssa. Saapi nähdä, miten paljon kiloja kertyy sitten keväällä, kun hoitoja ei enää ole...

Nyt aurinko paistaa ja pakkasta on melkein 20 astetta. Ulkona on niin kaunista, että on ihan pakko lähteä pienelle happihyppelylle.

Odottavan aika on niin pitkä

Viikonloppu sujui toipuessa ja toipuminen jatkuu edelleenkin. Jalat on ihan makaronia  ja olo melkoisen heikko. En tiedä uskallanko jo sanoa ääneen, mutta nyt taisin kuitenkin selvitä mahan kanssa vähän helpommalla, toivottavasti ei pahene tästä. Jotain aina oppii matkan varrella omasta elimistöstään, jota sitten vähän pystyy hyödyntämään. Nyt vaan aloitetaan taas alusta, kun alkaa CEFit. Yhtään enempää tätä lajia en olisi kyllä huolinutkaan, kuten on tullut jo moneen kertaan todettua.

Heräsin viikonloppuna huomaamaan, että jouluhan on jo aivan lähellä. Kuukauden päästä itse asiassa jo ohi. Siispä astelimme eilen lelukauppaan ostamaan joululahjaa ihanalle 8kk kummipojalle. Eipä ole tullut lelukaupassa vierailtuakaan moneen vuoteen. Niin paljon kaikkea kivaa olisi löytynyt! Mukaan tarttui hyötylahja Taaperokärryt ja vähän muutakin mukavaa. Toivottavasti kelpaa herralle, meillä ainakin oli hauskaa ostoksilla! Lelujen seassa unohtui oma surkea olokin vallan mainiosti.

Tänä vuonna tuo joulun odotus jää minun kohdallani aivan toisarvoiseksi. En odota oikeastaan joulua, vaan odotan kuin kuuta nousevaa sitä päivää, jolloin sytohoidot on ohi. Jos kaikki menee suunnitellusti, se olisi aika lailla kahden kuukauden päästä. Kaksi niin pitkää kuukautta joihin mahtuu varmasti ikäviäkin päiviä mukaan. Toivottavasti kuitenkin enemmän suht normaaleja. Aikaisemmin sitä on välillä harmitellut, kun aika kuluu niin nopeasti. Nyt toivoisin vain, että saisin aikakoneen, joka heittäisi minut vauhdilla kahden kuukauden päähän. Siinä olisi minulle joululahjaa ihan tarpeeksi. Se taitaa olla mahdoton toive, niinpä keräilen taas voimien rippeitä ja sinnittelen ihan itse päivästä toiseen. Huominen päivä on kuitenkin taas yksi päivä eteenpäin.

Taas toivutaan...

Keskiviikon viimeinen taxo-herceptin-hoito sujui entiseen malliin ihan ok. Hoitopäivässä ei tosiaankaan ole mitään valittamista. Tämä oireilu vaan alkaa nyt näköjään aina vain aikaisemmin. Jo eilen olin ihan pois pelistä. Väsyttää, kuvottaa ja jo vähän särkeekin paikkoja, vaikka kortisonien pitäisi vielä vaikuttaa. Kauhulla odotan viikonloppua, joka yleensä on ollut se pahin aika. Makumuutokset on tietty päällä ihan täysillä, mutta silti yritän syödä vähän väliä jotain, se helpottaa tuohon öklötykseen, lääkkeitä en viitsisi siihen ottaa. Tällä hetkellä parasta tuntuisi olevan voileipäkeksit ja Gefilus-kiisseli. Niitä siis kehiin.

Edellisen taxon jälkeen oli tosi kurjat fiilikset ja silloin jopa mietin koko tämän sytohoidon järkevyyttä ihan tosissani. Jos tämä on vaan varmistelua, niin pärjäisinkö ihan yhtä hyvin pelkällä Herceptinillä, joka ei aiheuta näitä fyysisiä ja psyykkisiä oireita juurikaan? Lääkärin kanssa juteltuani päädyin kuitenkin jatkamaan hoidot loppuun suunnitellusti. Olenhan jo sentään puolessa välissä. Tässä päätöksessä pysyn, jos ei CEFin kanssa tule mitään aivan järisyttäviä oireita. En kuitenkaan uskalla ottaa sitä vastuuta, että jättäisin hoidot puolimoisiin ja syöpä iskisi uudestaan sen takia. Kyllä tässä nyt vaan on pelattava järeällä kalustolla, että tämä sairastaminen jäisi tähän yhteen kertaan. Sehän se tavoite on, mihin minä täysillä uskon pääseväni ja sen eteen tulen tekemään kaikkeni.

Vaikka nyt taas rutkutan ja valitan kaikkea mahdollista, niin kyllä täältä taas noustaan. Yritän tsempata ja touhuta sen verran kuin vain suinkin jaksan täällä kotona. Mitä enemmän keksii muuta ajateltavaa sen parempi. Siispä nyt pikkuhappihyppelylle ja sitten Georgia Rule-elokuvaa kehiin, ehkä katson tyttöjen kanssa myös vähän Pientä Merenneitoa. Olkoon se tämän päivän energiahoito!!!

Kolmannen hoidon mietteitä

Kolmas Taxo-Herceptin hoito olisi sitten edessä huomenna. Taas täytyy kuitenkin ensin jännittää tämä iltapäivä, ettei vaan veriarvoissa olisi mitään huomautettavaa, joka estäisi hoidot. Toivottavasti ei. Vähän epämääräisin ajatuksin olen huomiseen hoitoon menossa. Viime kerralla olin tosi reipas, kun ekan hoidon oireet meni suht kivuttomasti ohi. Toinen kerta oli kuitenkin jotenkin raskaampi. Erityisesti maha oireili enemmän ja nyt oli myös psyyke tosi kovalla koetuksella. Ajatukset lenteli ihan miten sattuu ja missä sattuu, vähän pelottavissakin asioissa. Nukuin tosi huonosti ja silloin kun nukuin, näin inhottavia ja ahdistavia unia, joiden jäljiltä heräsin edelleen väsyneenä.

Siispä nyt olen ihan oikeasti joutunut tekemään töitä, että saisin itseni taas positiiviselle mielelle ja ennen kaikkea motivoitua siihen, että hoito on minulle hyväksi. Huomisen jälkeen olen kuitenkin jo puolessa välissä näitä hoitoja ja se on totta kai hieno juttu!! Psykologin kanssa juttelin myös tuntemuksistani ja hänellä olikin hauska ehdotus noille ensi viikonlopun "kidutuspäiville", jolloin en oikein jaksa mitään ja joka paikkaan sattuu. Hän ehdotti, että katselisin Disneyn piirrettyjä elokuvia. Niissä on kuulemma oikein hyvä energia ja samalla ajatukset suuntautuu ihan muihin juttuihin kuin omiin kolotuksiin. Tässä tuleekin kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Siirrän samalla kertaa tyttöjen vanhoja VHS-elokuvia dvd:lle. Homma mikä on pitänyt tehdä jo kauan aikaa sitten. Saapi nähdä tehoaako tämä energiahoito minuun!