Ajankohtaista asiaa

Huomasinpa ilokseni, että blogissani on käyty nyt yli 50 000 kertaa. Aika hurjaa ajatella, että ihan oikeasti nämä minun höpinät kiinnostavat myös muita. Alunperin aloin nimittäin kirjoittaa ihan vain siksi, että saisin omia ajatuksiani, tuskaisiakin, kasaan. Jossain vaiheessa huomasin, että tämä on tosi hyvä väylä myös siksi, että minun ei tarvitse sairausasioita päivitellä henkkoht kaikille tutuille. Voivat lukea ne täältä ja tavatessa voidaan puhella ihan muuta. Nyt on mennyt useampi kuukausi ilman sairauspäivityksiä, mutta ihmeesti sitä kirjoitettavaa tulee muutenkin. Joka tapauksessa kiitos kaikille lukijoille, kyllä tätä tarinaa on tulossa jatkossakin, toivottavasti ei kovin sairauspainoitteista!

Ja sitten ajankohtaiseen asiaan. Terrori-isku Ranskassa, Pariisissa, pysäytti meidät kaikki ja sai tuntemaan suurta surua  turhaan menehtyneiden ihmisten ja heidän läheistensä vuoksi ja samalla  miettimään monenlaisia asioita myös omalta kantilta. Tytär on lähdössä vaihtoon Ranskaan kevääksi, uskallanko häntä päästää sinne? Minä kun olen intohimoinen matkustaja, pysähdyin miettimään omia tulevia matkojani. Tarkoitus olisi matkustaa keväällä kaksikin kertaa nimenomaan Ranskaan tytärtä tapaamaan, uskallanko lähteä? En tiedä johtuuko tästä vakavasta sairaudesta vai mistä, mutta en enää pelkää kuolemaa. Lähinnä vaan toivon, ettei minun tarvitsisi kuolla tähän syöpään vaan kuolisin sitten joskus 84,5-vuotiaana (suomalaisten naisten keskimääräinen elinikä) ihan vaan vanhuuteen. No, joka tapauksessa, kun pysähdyin tämän pelkoasian äärelle, pystyin aika nopeasti toteamaan, että en minä pelkää matkustaa nyt sen enenpää kuin ennenkään. Jos matkalla jotain tapahtuu, niin sitten tapahtuu. Voinhan kompastua kotirappusissakin ja taittaa niskani. Olen päättänyt luottaa siihen, että se mitä tapahtuu, olisi voinut tapahtua muuallakin. En aio pelätä elämää, vaan elää edelleenkin ihan täysillä ja toivottavasti vielä vuosikymmeniä! Ja ihan samaa toivon tyttärellenikin. Ei tätä ainutlaatuista ja ainutkertaista elämää kannata tuhlata siihen, että miettii, mitä kaikkea ikävää voisi sattua. Elämä on tässä ja nyt!