Itsenäisyyspäivän viettoa

Meillä on tänä vuonna ihan oikeasti kunnon itsenäisyyspäivän juhla, tai no ainakin kahvit ja vieraita. Kummityttö poikaystävänsä ja vanhempiensa kanssa tulee meille päiväkahville. Meidän syksy on on ollut tosi kiireinen ja on oltu tosi paljon reissun päällä viikonloppuisin. Siksi meillä ei ole sitten juurikaan käynyt vieraita. Mutta huomenna sitten tulee. Tosi kiva juttu! Eli nyt on meillä siivottu paikat kuntoon ja kakku leivottu ja muukin kattaus suunniteltu. Välillä pysähdyn miettimään, että ketä varten oikein touhuan. Ei meidän vieraat mitään tupatarkastusta tee, eivätkä varmaankaan myöskään laske, montako sorttia olen pöytään saanut viritettyä. Siitä huolimatta minä itse touhotan ja haluan, että kaikki on tiptop. Sitten vasta minulla on itsellä hyvä mieli ja pystyn rauhoittumaan vieraiden kanssa seurusteluun. Liekö tuo karjalainen perimä tässä taustalla....

Joululahjaostoksetkin on jo hyvällä mallilla. Miehen kanssa urakoitiin kaupungilla kolme tuntia ja siinä ne nyt on, melkein kaikki lahjat. Jotain pientä vielä täytyy hommailla. Samalla, kun itse vanhenee, niin myös jouluna muistettavat ihmiset vanhenee. Se taas tarkoittaa sitä, että vain pienimmäisen kummipojan ja siskonsa lahja ostettiin lelukaupasta. Kiva, että edes vähän päästiin ihastelemaan lelukaupan meininkiä :) Omat tytöt kun ei enää leluja kaipaa.

Nyt laitetaan töppöstä toisen eteen ja kävellään tuttavien luo illanviettoon. Heitäkään ei olla ehditty kunnolla tavata koko syksynä. Hienoa, että nyt onnistui tapaaminen. Tunnettu on jo yli 21 vuotta. Ensi tapaaminen oli synnytysvalmennuksessa, kun molemmat pariskunnat odotettiin esikoisia. Heille syntyi poika ja meille ihana tyttö. Myöhemmin molempiin perheisiin tuli vielä toiset lapset. Edelleen meille tyttö ja heille poika ja samana vuonna. Mukava, että yhteys heidän kanssaan on säilynyt, vaikka nykyään enimmäkseen tavataan aikuisten kesken.

Päivitys 6.12. Tällainen kakku  oli meillä kahvipöydässä. Hyvältä maistui!