Näin oli neurologin diagnoosi tänään sähköoireisiini. Vika on siis korvien välissä. Kun minun elämäni on ollut viimeiset viisi vuotta niin kovin kurjaa ja stressaavaa, niin olen sitten siitä hyvästä ihan itse päättänyt alkaa oireilla myös näille sähkölaitteille. Ja hoidoksi tuli siedättää itseäni kaikenlaisilla sähkölaitteilla mahdollisimman paljon, ajatuksena kaiketi se, että kun tarpeeksi sattuu, niin kivut sitten lakkaa tai siis voin itse kaiketi päättää, ettei satukaan. Sellaista sairautta kuin sähköyliherkkyys ei vaan ole ja nyt minunkin pitää se vaan uskoa ja lopettaa nämä oireilut.
Eikö kuulosta tosi loogiselta ja järkevältä ja helpolta? Miksi ihmeessä hakeutuisin työterveyteen näiden oireiden kanssa, jos voisin ne vain ihan itse lopettaa? En kaipaa mitään säälipisteitä, en eläkepapereita, en edes sairauslomaa, enkä varsinkaan psykologia. Lähinnä kaipaisin sitä, että oireitani kuunneltaisiin ja otettaisiin tosissaan. Että saisin jotain apuja selvitä töistä syksyllä, vaikka hermosärkylääkettä pahimpaan kipuiluun. Tällä hetkellä suusta tulisi iso liuta painokelvotonta tekstiä, niin vihainen olen. Siedätystä tuli taas tässä koneen äärellä kirjoitellessa ja käsi on kivusta turtana, eikä kivut lopu, vaikka kuinka niitä käsken. On se vaan omituinen kapistus tämä ihmiskeho, kun ei usko, mitä lääkäri sanoo!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti