Vauhtia ja vaarallisia tilanteita

Turvallisesti mökillä! Nyt voi kyllä oikeasti todeta näin,  sillä olipa taas mielenkiintoinen ja vaiherikas päivä! Aamu meni siivoillessa täällä mökillä ja sitten lähdettiin miehen kanssa reissun päälle. Jätin hänet matkan varrelle golf-kentälle pelailemaan isäni, veljeni ja lankomiehen kanssa perinteistä syysmatsia. Minä ajelin äidin luo pitämään hänelle seuraa. Siellä minua kuitenkin odotti vähän surkea ja kipeä äiti. Kasvimaalla oli joku pistänyt häntä käteen ja käsi oli tosi kipeä, turvonnut hurjasti ja siinä oli ikävät kaksi pistokohtaa vierekkäin. Aikani hohhailin, että mitäs nyt. Todennäköiseti ampiaisen pistoja, mutta entäs jos sittenkin olisi käärme päässyt puraisemaan? Eipä siinä auttanut kuin soitella päivystykseen, mistä tuli määräys ajella paikan päälle näyttämään kättä. Siihen sitten tupsahti siskokin, jolla oli onneksi allergialääke ensiavuksi ja hänen autollaan lähdettiin kohti päivystystä.

Ei päästy kuin puoleen väliin, kun puhelimeni soi. Siellä oli kuopukseni. Kun ensimmäiset sanat ovat:  Äiti älä nyt säikähdä... Niin minä olen jo ihan hepulissa. Tytär oli myöskin päivystyksessä, eikä meinannut millään ymmärtää, että minäkin olin jo matkalla sinne, joskin mummun kanssa. Tytär oli töissä ollessaan saanut elämänsä ensimmäisen ampiaisen piston ja siitä oli seurannut raju allerginen reaktio hengenahdistuksen kera. Onni onnettomuudessa oli, että lähistöllä olevassa tapahtumassa oli ensiapuhenkilökuntaa, jotka veivät hänet päivystykseen ambulanssilla.

Siispä minä menin ensiksi äidin kanssa päivystyksen hoitajan puheille. Onneksi siellä diagnoosi oli, että ärhäkät ampiaisenpistot huonolla tuurilla niin lähekkäin aiheuttivat rajumman reaktion myös ei-allergiselle ihmiselle. Hoito-ohje: särkylääkettä ja kortisonia ja tarvittaessa lisää allergialääkettä. Sisko jäi äidin kanssa odottelemaan, kun minä jäin selvittelemään, missä sitten tytär mahtaisi olla. Oli siinä hoitajalla vähän pokassa pitelemistä, kun yhdestä potilaasta oli selvitty, niin aloin tiedustelemaan toista.... Tytär löytyi tarkkailuhuoneesta. Adrenaliinipiikki oli annettu ja kortisoni valui tipan kautta suoneen ja tytär oli jo ihan ok kunnossa. Pois eivät päästäneet, koska kohtaus oli ollut niin raju, tarvittiin neljän tunnin tarkkailu. Niinpä lähdin taas siskon ja äidin matkaan taskussani tyttären työpaikan ja auton avaimet. Työavaimet jätin tyttären työkaverille, että sai paikan lukittua ja itse ajelin tyttären auton äidin luo. Sieltä päästin siskon omien lastensa kuskailuihin ja jäin hoitamaan äitiä. Onneksi turvotus hänen kädessään laski ja tilanne siltä osin rauhottui. Päivän päätteeksi, miesten golf-pelin loputtua ajelimme vielä miehen kanssa tyttären luo päivystykseen ja kun neljä tuntia oli täynnä, saimme täysin sairaalaelämään kyllästyneen tyttären ja epipen-reseptin mukaan. Lääkäriltä tuli määräys kulkea tästä lähtien aina piikki mukana, ettei tämänpäiväinen toistu enää. Samanlaisen reaktion voi aiheuttaa kuulemma joku muukin kuin ampiainen.

Nyt siis vihdoinkin istun tässä saunan puhtaana oheisissa maisemissa ja ei voi kuin huokaista: loppu hyvin, kaikki hyvin!