Kontrollin hermoilua

Maanantaina se sitten taas on, kontrollikäynti sairaalalla. Olen syksyn saanut elää ihan tavallista terveen ihmisen elämää, mutta nyt olen taas sairas. Tai siis pakko myöntää, että minulla on tämä viheliäinen sairaus jollain muotoa osana elämääni aina. Soittelin alkuviikosta sairaalalle ja kyselin käyntiaikaa, se olisi ollut vasta joskus helmikuun lopulla. Sihteeri ehdotti kuitenkin, että josko tulisinkin jo ensi maanantaina, oli juuri tullut peruutus. Sehän sopi minulle enemmän kuin hyvin. Mitä nyt vähän koulussa jouduin säätämään sijaiskuvioita. Joka tapauksessa nämä kontrollikäynnit on minulle ihan valtavan raskaita ja jännitän niitä aina tosi paljon. Ei yhtään auta, vaikka olisi saman käynyt läpi jo moneen kertaan, ei tähän totu. Siksi tällainen äkkiaika on tosi hyvä juttu. Hermoilen vaan tämän viikonlopun.

Taas olen tutkinut itse rintoja ja yrittänyt miettiä, onkohan joku niistä möhkyröistä, mitä leikatulla puolella on, syöpämöhkyrä. Aivan mahdoton sanoa. Siellä kun on arpikudosta ja silikonin reunaa ym. joka ei sinne muutenkaan kuuluisi. Siispä taas on pakko psyykata itsensä molempiin vaihtoehtoihin, jotka ovat ihan yhtä mahdollisia.  Vaihtoehto 1: kaikki on kunnossa ja elämä jatkuu terveen tapaan. Vaihtoehto 2: jotain epäilyttävää löytyy ja kierros alkaa taas alusta. Ei liene vaikea arvata, kumpaa toivoisin! Siitä huolimatta varaudun siihen toiseenkin. Minun syövälle kun on tyypillistä uusiutumat rinnassa, niin se vaan on.

Joka tapauksessa tiedossa on magneettikuvaus, että nähdään, ettei levinneisyyttä ole. Eli ei se hermoilu sitten kuitenkaan lopu missään tapauksessa vielä maanantaina. Nyt vaan peukut pystyyn, että kaikki on ok ja syöpä antaa minun jatkaa elämääni rauhassa ainakin näennäisen terveenä!

Nyt pakkailen laukun kuntoon ja lähden ajelemaan mökille. Josko siellä unohtaisin kaiken hermoilun edes vähäksi aikaa!