Syksyn murheita

Tämä syksy on ollut tosi raskas monellakin tavalla. Olen murehtinut syöpäkuvioita, ihmetellyt näitä outoja hermo-oireiluja ja -kipuja ja töissäkään en ole ihan helpolla päässyt. Niinpä siinä kävi, että  syyskuun lopulla voimat vaan sitten loppuivat. En kerta kaikkiaan jaksanut yhtään mitään. Ei auttanut kuin tunnustaa asia työterveyslääkärille, joka jo aiemmillakin käynneillä oli vähän ehdotellut, ettei ihan loppuun asti kannata sinnitellä, vaan huilata voisi jo aiemminkin. Mutta enhän minä perussitkeänä härkänä uskonut ennen kuin oli pakko. Onneksi sairausloma järjestyi kivuitta sopivasti laskimoportin poistoleikkauksen jatkeeksi. Ja siihen perään kun oli vielä syysloma, sainkin pitkän huilaustauon. Nyt viikon töissäolon jälkeen tuntuu, että ainakin nyt jaksan vielä suht ok.

Vaikka syöpätilanne on nyt hyvä, niin nämä hermokivut ovat vaan pikkuhiljaa pahentuneet.  Keväällä vielä kivut olivat enemmänkin sykäyksittäisiä, sähköiskumaisia kipuja, jotka tulivat enimmäkseen sähkölaitteiden käytöstä. Nyt syksyllä kivut ovat jääneet pysyviksi ja ovat jäytäviä, repiviä ja aaltoilevat raajoissa. Pääsääntöisesti kipuilen oikeaa kättäni, mutta myös vasen käsi ja molemmat sääret ovat aika ajoin tosi kipeitä. Näille minun vaivoille on etsitty syytä ja diagnoosia työterveydessä, syöpäpolilla ja nyt viime viikolla vielä neurologian polillakin. Vielä ei ole diagnoosia löytynyt. Todennäköisin syy on, että se yksi sytostaatti, mikä jo silloin kolme vuotta sitten poltti oikeasta kädestä yhden suonen, on jättänyt jälkeään koko kroppaan. Sen sivuvaikutuksissa on juurikin tämän tyyppiset hermokivut. Varmaa se ei kuitenkaan ole, siispä vieläkin tutkitaan. Neurologi määräsi minut ENMG-tutkimuksiin, missä saan hermoihin ja lihaksiin sähköiskuja ja niitä pistellään vielä joillain akupunktioneulan tapaisilla piikeillä. Siinä tutkitaan hermojen vaurioita ja virhetoimintoja. Ihan riemusta kiljuen en tuota tutkimusta odota, lähinnä kauhunsekaisin tuntein. Kieltäytyä en kuitenkaan voi, syy oireille on löydyttävä, sen toki ymmärrän.

Toistaiseksi lääkitään siis oireita, tietämättä, mistä ne johtuu. Vahva hermosärkylääke täytyy nyt neurologin määräyksestä nostaa isoihin annoksiin, mikä sekään ei ihan helposti onnistu. Sen verran väsyttävästä lääkkeestä on kyse. Pelkään, että nukahdan koulussa oppitunneille ja oppilaat joutuvat minua herättelemään. Siinäpä sitä olisikin hauskuutta kerrakseen. :) Hyvä juttu on se, että lääke kuitenkin vie pahimman särmän kivuista, että ylipäätään pystyn ajatella jotain muutakin kuin kipua ja ennen kaikkea olla taas töissä. Toivon niin hartaasti, että joku selitys kipuiluille löytyy ja täsmälääkitys siihen. Parasta toki olisi, että kivut häviäisivät kokonaan yhtä mystisesti kuin tulivatkin!

Syyslomalla en kuitenkaan miettinyt mitään sairauksia, vietin ihanan pikkuloman Berliinissä nuoremman tyttäreni kanssa. Berliinissä oli se kesä, mitä meillä ei ollut ollenkaan. Nautimme auringosta ja lämpimästä. Kiersimme nähtävyyksiä, shoppailimme, kävimme kivoissa kahviloissa ja ravintoloissa. Kerta kaikkiaan ihana reissu! Sekin antoi minulle taas roppakaupalla voimia jaksaa eteenpäin. Tuli mitä tuli.