Väsynyt, mutta onnellinen

Juhlat onnistuneesti ohi! Eilen siis juhlittiin meidän kuopuksen ylioppilaaksi tuloa. Varsinaisessa juhlassa jo olin tippa linssissä. Rehtori puhui todella kauniisti ja viisaasti osoittaen sanansa ensin meille vanhemmille ja sitten nuorille ylioppilaille. Ajatuksena se, miten iso merkitys meillä kaikilla on ollut siinä, että perheessämme on nyt ylioppilas. Liikuttavaa oli nähdä minun kaunis tyttäreni kultakengissään astelemassa lakkia hakemaan. Miten nopeasti aika onkaan vierähtänyt, vastahan hän aloitteli koulutaivaltaan!

Juhlan jälkeen siirryimme sujuvasti tyttären kummien kanssa viereiseen ravintolaan lounaalle, mikä olikin tosi hyvä ratkaisu, koska loppupäivä kului pikkunaposteltavien merkeissä. Useamman kerran aloitin teekupposen, mutta aina se ehti jäähtyä, kun uudet vieraat tulivat ovelle.  Aivan ihana päivä sukulaisten ja ystävien kanssa, mutta pakko myöntää, että iltasella olin kyllä jo aivan poikki. Toista samanlaista päivää ei jaksaisi heti perään. Päivänsankaria ei juhliminen väsyttänyt, vaan intoa puhkuen lähti vielä iltariennoille ystäviensä kanssa ja huipensi juhlapäivänsä hotelliyöpymiseen. Ihana isosisko yllätti ja tarjosi hänelle yön hotellissa ylioppilaslahjaksi. Juhlapäivä oli kuulemma alusta loppuun asti aivan täydellinen. Ja sehän se olikin tarkoitus, että päivästä tulisi hänelle ihana ja ikimuistoinen.

Juhlatunnelmista pakko taas laskeutua arkeen. Syöpäkontrolli odottaa tiistaina, mutta siirrän ajatukset siihen vasta sitten kun on ihan pakko. Nyt kestitään vielä yhdet vieraat!